Maailmansota

Kenkkis

Leirillä tuli puhuttua WWII:sta ja sen pelaamisesta yksittäisinä skenaarioina ja kampanjana. Kampanjoihin liittyen tuli mieleen yksi ongelma, nimittäin ennustettavuus. Eli siis mitä lähempänä peli on todellisuutta (todellista historiaa), sitä ennustettavampi pelimaailma on. One-offeissa, varsinkin sellaisissa jotka sijoittuvat sodan vähemmän tunnettuihin taisteluihin tämä ei ole ongelma.

Kun historiasta aletaan erkaantua, päästään vaihtoehtohistorioihin ja lopulta ei oikeastaan olekaan tarvetta sijoittaa peliä meidän tuntemaamme Maailmaan ollenkaan. Kaiken tämän hintana on se että kaikki valmis materiaali, mitä sodasta on saatavilla käy vähemmän automaattisesti hyödynnettäväksi.

Vaihtoehtohistorioissakin täytyy tuntea ympäristö ja sotaan johtava historia sekä maailmanpoliittinen tilanne. Kun siirrytään kauemmas täytyy alkaa miettiä sitä, mikä tekee toisesta maailmansodasta (ja siihen kiinteästi liittyvätä ensimmäisestä) uniikin. Mitkä piirteet ovat universaaleja ja mitkä ominaisia juuri tälle ympäristölle ja ajankohdalle. Koska itse tunnen aihepiirin varsin kursoorisesti, ajattelin kysyä apua.

Mikä siis oli toinen maailmansota? Ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) teollinen mannertenvälinen konflikti? (Vaiko toinen?) Ideologioiden väistämätön välienselvittely? Siirtomaavallan joutsenlaulu? Yritys jakaa Euroopan ja Aasian sekä Afrikan resurssit uusiksi?

Oliko se vääjäämätön vai olisiko koko sota voinut jäädä pienemmäksi paikalliseksi konfliktiksi?

ppp

Päällimmäisenä kyse taisi olla modernististen ideologioiden konfliktista. Alunalkaenhan sodan kaksi totalitaristista valtiotahan olivat liitossa, eli Saksa ja Neuvostoliitto, ja niin vastakkaisia ideologioita kuin kansallissosialismi ja fasismi kommunismin kanssa olivatkin, löytyy näiltä hämmästyttävästi paljonkin samaa historiaa (Benito Mussolini entinen kommunistisen sanomalehden toimittaja, natseistakin löytyi se oma vasemmistosiipensä, jne.). Japaninkin johtavana ideologiana voidaan katsoa olleen totalitaristinen nationalismi, tosin siinä missä natsismi ja kommunismi olivat uusia ideologioita, uutta Japanin nationalismissa oli lähinnä sen pyrkimys koko Aasian hallitsemiseen.

Länsiliittoutuneita taas leimaa maltillinen kapitalistinen demokratia, oli kyse sitten tasavallasta tai monarkiasta.

Sodan alkusysäyksenä oli tietenkin Saksan ideologinen tavoite varmistaa ensinnäkin yksi valtio saksalaisille, sekä saksalaisen rodun elintilan varmistaminen, johon liittyi ei-toivottujen ainesten eliminointi. Puhdas rotu ja puhdas Eurooppa. Kun Saksa sitten alkoi kalistella sapeleita, huolimatta annetuista turvatakuista läntiset demokratiat olivat todella vastentahtoisia toimimaan, tuudittaen itsensä viimeiseen asti kuvitelmiin, että kyseessä oli vain paikallinen kärhämöinti joka kyllä laantuisi itsekseen. Itävallan, Tsekkoslovakian ja Puolan Saksa sai käytännössä ilmaiseksi, ja vasta Norjan ja Tanskan valtauksen aikaan lännessä viimein yritettiin edes jotenkin laittaa tikkua ristiin Saksan vastustamiseksi (joskin nämäkin tempaukset olivat melkoisen puolivillaisia eleitä). Näin oikeastaan toimittiin siihen saakka, kunnes Saksa vyöryi Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan, jolloin vasta herättiin todenteolla sodan todellisuuteen. Italiakin toki näytteli omaa osaansa sodan alkuvaiheessa, mutta en oikein pysty sanomaan että Italian toimilla olisi oikein tässä vaiheessa ollut suurempaa merkitystä sodan laajempien linjojen kanssa (muuten kuin oikeastaan Italian sähläilyjen takia Hitler viimein liittyi mukaan Afrikan sotatoimiin).

Käytännössä sota alkoi todenteolla akselivaltojen ja länsiliittoutuneiden (joihin USA ei tässä vaiheessa siis vielä kuulunut) välillä kun Saksa jyräsi Länsi-Euroopan sekä Balkanin, muuttuen lähinnä meri- ja ilmasodaksi (Afrikkaa lukuunottamatta) Dunkerquen ja Kreetan valtaamisen jälkeen.

Euroopan vallattuaan Hitler aloitti kiiruusti pitkään suunittelemansa Neuvostoliiton vastaisen sotaretkensä, lykäten Englannin valtaamisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jolloin nähtiin läntisen maltillisen kapitalistisen demokratian ja totalitaristisen diktaturiaa lähentelevän neuvostokommunismin epätodennäköinen liitto (tähän astihan NL:n kommunistit olivat esim. propagandallaan auttaneet Ranskan kommunisteja sabotoimaan liittoutuneiden sotaponnistuksia Saksaa vastaan, ja esittäneet Saksan laajenemispyrkimykset mädännäisen länsikapitalismin nurkkaan ahdistaman itsenäisen valtion oikeutettuna itsepuolustustaisteluna). Läntisen kapitalismin ja neuvostokommunismin liitto toimi ensialkuun lähinnä siten, että lännestä dumpattiin NL:ään käsittämättömiä määriä sotatarvikkeita. Stalin oli kuitenkin kokoaika todella tarkkana, lähestulkoon vainoharhaisena, vaatimassa länsiliittoutuneilta milloin mitäkin sota- ja avustustoimia. Lähinnä kränä koski toisen rintaman avaamista Eurooppaan, eli siis länsiliittoutuneiden maihinnousua, joita ei alkanut kuulua, jonka Stalin tulkitsi länsiliittoutuneiden tahalliseksi Neuvostoliittoa vastaan suunnatuksi vitkasteluksi, mikä ei historian kirjojen mukaan kuitenkaan vaikuta pitäneen paikkansa, päinvastoin, lännessä oltiin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hämmästyttävänkin mielin kielin Stalinille aivan sodan viimehetkiin saakka, eikä lainkaan oltu otettu huomioon, että Stalin ja kommunistit näkivät lännen lähinnä toisiksi pahimpana uhkana natsien jälkeen, siinä missä länsiliittoutuneet kohtelivat Neuvostoliittoa todellisena liittolaisena ja pyrkivät avustamaan sitä kaikin keinoin, eivätkä esim. ottaneet kuuleviin korviinsa puolalaisten syytteitä Neuvostoliiton hirmuteoista Puolan alueella, vaan uskoivat kyseessä olevan natsien suorittaman lavastuksen.

Noh, riittänee toistaiseksi tämä essee, itse siis sanoisin, että primus motor sodalle olivat lähinnä ristiriidat erilaisten suurten ideologioiden välillä.

ppp

Ja jos jotain universaalia hakee, niin loppusotaa leimaa oikeastaan yksi piirre: resurssit.

Saksan ja Japanin vääjäämätön tappio voidaan oikeastaan suoraan pistää sen valtavan tuotantokapasiteettien eron piikkiin, joka vallitsi akselivaltojen ja liittoutuneiden välillä. Stalingradin jälkeen jokainen kuukausi merkitsi liittoutuneiden tuotantokapasiteetin eksponentiaalista kasvua akselivaltojen vastaavaan nähden, jonka kautta ensin voitettiin meri- ja ilmaherruus ja viimein maataistelutkin, huolimatta siitä, että saksalainen sotilaskalusto oli aivan sodan loppuun asti teknisesti monella tapaa ylivoimaista liittoutuneiden vastaavaan verrattuna. "Too little too late" oli kuitenkin Saksan kohtalona, V-raketit, suihkuhävittäjät ja teknisesti ylivoimaset tankit ja panssarintorjuntavaunut kuten tigerit ja jagdpantherit eivät pystyneet aiheuttamaan liittoutuneille kuin paikallista harmia, kaikenlisäksi Saksan ylivoimaiset panssarijoukot olivat käytännössä Normandian maihinnoususta kesällä 44 saakka lännessä täysin hyödyttömät lukuunottamatta hetkiä jolloin vallitsi sumuinen tai sateinen sää, koska liittoutuneet hallitsivat ilmatilaa täysin suvereenisti, ja saattoivat pyyhkiä kokonaisia panssaridivisioonia kartalta niiden erehdyttyä liikkelle piiloistaan hyvällä lentosäällä.

(liittoutuneiden loppusodan länsirintaman taisteluiden suurimmat tappiot tulivatkin oikeastaan aina silloin, kun puutteellisen tiedustelun tai huonon sään takia saksalaiset joukot pääsivät yllättämään liittoutuneet, kuten esim. Arnheimissa ja Ardenneilla kävi)