Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.
Seloste on luettavissa täällä
Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.
Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.
Käyttöehdot ovat luettavissa täällä
Keskusteluketju Changeling-kampanjaan: Ken venettämme keikuttaa
Sääntöinä Changeling: the Dreaming 20th anniversary edition, jonka sisältö käytössä ajankuvaan sovellettuna.
Kuvaus:
Ken venettämme keikuttaa
Changeling-maailman avausta:
Changeling the Dreamingin maailmassa hahmot tasapainottelevat kahden maailman välillä: sielultaan he ovat uudelleensyntyneitä taruolentoja, jotka joutuvat elämään ihmiskehoissa piilossa nykymaailman ankeutta ja raadollisuutta. He näkevät ja kokevat maailman taianomaisuuden tosiolemuksensa kautta, mutta alituisena vaarana on liiallisen ankeuden, eli banalityn taipumus saada yksilö unohtamaan tosiolemuksensa lopullisesti.
Pelin alussa eletään kesäkuuta 1969, ja hahmot elävät commoner-yhteisössä vailla sidhejä tai hoveja. Hahmot voivat olla sekä unseelie- että seelie-taustaisia.
Mahdollisia hahmoluokkia:
Ehdotuksia ammateiksi/harrastuksiksi:
Satamatyöläinen, kalastaja, veneenrakentaja, meribiologi, ravintolan pitäjä, sukeltaja, snorklaaja, kirvesmies, matkaopas, lintuharrastaja.
Howdy, Stranger!
It looks like you're new here. If you want to get involved, click one of these buttons!
Categories
- 674 All Categories
- 234 KURRY ry
- 11 Tietoa yhdistyksestä
- 25 Hallitus tiedottaa
- 175 Yhdistysasiat
- 223 Pelikeskustelut
- 163 Roolipelit
- 37 Figupelit
- 23 Muut pelit
- 734 Taverna
- 195 Yleinen keskustelu
Comments
Hahmoiksi ei aloituskerralla tästä syystä ole mahdollista tehdä sidhejä, mutta arvioina on, että jo toisella pelikerralla muutama sidhekin voi liittyä peliin. Hahmoilla ei ole tietoa vuoden merkittävyydestä, mutta kukin voi miettiä etukäteen, mikä hahmon mielipide sidheistä on, ja missä asemassa hahmo on aloitustilanteessa yhteisössä.
Muita keinoja saada glamouria olisivat Biminin saaren vanhojen velkojen periminen takaisin Haitilla hovia pitävältä "Kukkulan Kuninkaalta", jonka linnan rakennustöihin oli aikanaan annettu apua. Majakan kellarista oli löytynyt muinainen Fae-kansan Häpeäpaalu, joka voitaisiin tarvittaessa kantaa Haitille ja "lahjoittaa" häpeän merkiksi hoviin kunnes velat oli maksettu. Lisäksi romuvarastosta oli löytynyt hopeinen astiasto, jolle saattaisi löytyä ostaja Trinidadista. Päätettiin siis ryhtyä suunnittelemaan "kauppa- ja perintämatkaa" Haitin ja Trinidadin suuntaan.
Yöllä majakan kummitus yritti houkutella lapsia pimeälle rannalle leikkimään. Onneksi "Mac" heräsi ajoissa poimimaan lapset talteen yöllisiltä retkiltään. Kummituksen touhuja majakan läheisyydessä pidettiin vähintäänkin epätoivottava, joten "Larry" lupasi hankkia tietoja kummituksesta ja siitä miten se saataisiin karkoitettua.
Laivamatka Haitiin osoittautui ennakoitua pidemmäksi, koska laivaa hallinoivat Selkiet halusivat pysähtyä joka yöksi rantaan. Matkamaamistavaksi muodostuikin siis siirtyminen päiväsaikaan satamasta toiseen ja yöllä laiva oli laiturissa, "Suzy Seconds", Denia ja "Glanda" kaupungilla ja "Mac" kansivahdissa. Välillä "Larry" vahti ettei Denialle ja "Glandalle" käy huonosti kaupungilla juottamalla heille tarjottuja juomia "Suzy Secondsille", joka tuskin edes huomaa pieniä tyrmäystippoja.
Haitilla nähtiin, että "Kukkulan Kuninkaan" hovi voi hyvin. Linna oli hieno ja puutarhat täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä hedelmiä. "Mac" esitti asiansa hovissa hyvin nöyrään sävyyn ja vaikka kuningas myönsikin olevansa velkaa hän valitteli kovasti sitä, miten ajat olivat kovat ja ylimääräistä glamouria ei ollut annettavaksi. Sen sijaan kuningas tarjosi arkkitehtiaan avuksia majakan rakennustöihin ja Biminin lähetystö vetäytyi harkitsemaan tarjousta. "Mac"in nöyristelevä asenne hovissa ja kuninkaan valittelu siitä, että glamouri oli vähissä ei miellyttänyt "Suzy Secondsia" ja "Glandaa". "Suzy Seconds" oli jo Biminillä ennustanut, että kuningas ei antaisi glamouria suosiolla, vaan vetoaisi kohteliain sanakääntein siihen, että ajat olivat huonot. Kun näin sitten ennakoidusti kävi, oli Redcappi jo valmiina lyömään häpeäpaalua pöytään ja "Glanda" haukkui "Mac"ia perseennuolemisesta. "Larry", "Mac" ja Denia halusivat kuitenkin jutella ensin arkkiethdin kanssa, joten "Suzy" harhautettiin kalalla ja kastikekulholla jäämään omaan huoneistoonsa.
Loput Biminin lähetystöstä kävi keskustelemassa arkkitehdin kanssa rakennusprojektista ja sekä "Mac"in että "Larryn" yllätykseksi arkkitehti piti ajatusta hippijuhlista hyvänä ja toimivana tapana hankkia glamouria ja sitoa se rakennusmateriaaleihin. Erityisesti suuri kokko olisi hyvä fokus unitiilien tekemiseen. Tästä innostuneina nelikko palasi takaisin majoitukseen herättelemään "Suzy Secondsia" päivällislevoltaan tyhjien kalalaatikoiden, kastikekulhojen ja hermorauniona olevan palvelusväen keskeltä. "Suzy" joutui myöntämään, että epäilyistä huolimatta arkkitehti taisikin olla hyvä tyyppi, koska kukaan joka kannattaa hippien kokkobileiden järjestämistä rannalla ei voi olla täysin paha. Melkein kaikki olivat nyt valmiita hyväksymään sopimuksen, mutta "Glanda" halusi neuvotella sopimusta vielä niin, että saataisin velan maksuksi sekä arkkitehti, että glamouria. Olihan kuninkaalla sentään iso linna ja puutarhat täynnä unipapaijoita.
"Larry" kävi kirjastossa hakemassa tietoa kummituksista. Tietysti keskiyöllä, pimeässä pelkän kynttilän valossa ja yksin, koska niissä oloissa kummitustieto tiivistyy paremmin. Aamulla toinen otos hovissa oli pitkälti edellisen toisinto. "Mac" esitti hattu kourassa miten loputtoman tyytyväisiä tarjoukseen oltiin ja kuningas antoi vähän matkaeväitä mukaan. Tämän jälkeen lähetystö ohjattiin nopeasti pois hovista. Glamouria ei kuitenkaan tullut, joten "Glanda" alkoi vielä lähtökuopissa pihalla vaatimaan papaijoita palveluskunnalta. Jo valmiiksi herkkänä ollut palveluskunta hankki jostain papaijakorin, jotta kovasti hovin tunnelmaa pelkällä rahvaanomaisella läsnäolollaan häirinnyt lähetystö saataisiin vihdoin pois nurkista.
Aamupäivän auringossa lähetystön laiva lähti satamasta ja purjehti dieselkoneiden tasaisen huminan saattamana kohti uusia seikkailuja. Sen pituinen se.
Rantalomalla "Suzy Seconds" kannusti tylsistynyttä satamaravintolan baarimestaria yhä erikoisempiin drinkkisekoituksiin. "Glanda" taas toimi elävänä mallina hiukan ujommalle taidemaalarille. Rantaloma uhkasi kuitenkin katketa heti alkuunsa kun tosimaailman tylsyys uhkasi satamassa lepäävää Pelikaania kahden tullitarkastaja lomakepinojen muodossa. Murjottava "Mac" tarttui ripeästi toimeen (ja tullimiehiin) heitellen ankeuttajat laivasta satama-altaaseen. Köydet irrotettiin kiireessä ja vastalausesita huolimatta, jonka jälkeen ''Mac'', ''Larry'' ja Denia pakenivat vain Pelikaanilla niemen taakse piiloon, jättäen puolet miehistöstä satamaan. Tullimiesten päästyä veneeseensä pieni, vihainen hirmumyrsky Suzy, tyyppiä trooppinen punapää, pelotteli ankeuttajat pakosalle. Painajaismaisen kohtaamisen jälkeen ankeuttajat nilkuttivat Nassauhun nuolemaan henkisiä haavojaan.
Kapteeni meinasi kaatua sydänkohtaukseen nähdessään laivansa kadonneen laiturista. On niin vaikeaa valita kahden ihastuksen väliltä: laivan ja naisen. Tai kuten "Suzy" sanoi: kauhistuksen ilmeen, kun punalakki nielaisee radiomikrofonin ja järkytyksen ilmeen kun sama syklooni imaiseen kitusiinsa haulikon. "Suzyn" lohduttaessa kapteenia "Glanda" vietti yön tutustuen taidemaalarin kokoelmaan ja sai yhden taulunkin muistoksi tapaamisesta. Lopulta kuitenkin vene tuli noutamaan kapteenia, "Suzya" ja "Glandaa" laiturilta takaisin laivalle. Pelikaanin miehistö oli jälleen koossa ja Nähdään pian! kohti uusia seikkailuja. Sen pituinen se.
Siinä nuotiolla lämmitellessä lensi leiriin lauma papukaloja, jotka välittivät viestiä, kertoen, että keijut oli kutsuttu seuraavaksi illaksi Bimini Roadin merenalaiselle tielle mystiseen tapaamiseen. Jokainen papukala oksensi jokasien keijun eteen helmen, joiden avulla saattoi vedessä hengittää. Glandan lähtiessä jahtaamaan poistuvia papukaluja merelle jäi Suzylle kaksi helmeä. Seuraava yllätys oli vielä villimpi, sillä satamaan saapui sidhe veneellään. Tämä vaeltava sidheritari, Sir Brian, oli jahtaamassa merikäärmettä ja pyysi Myrskynsilmän Virvatulelta vieraanvaraisuutta ja ehkä hiukan apuakin. Mieluusti oltiin merikäärmejahtiin lähdössä, mutta ensin täytyi majoittaa vieras ja rientää seuraavan illan tapaamiseen. Onneksi Suzyltä löytyi sattumalta helmi myös Sir Brianille.
Auringon vajotessa maillensa Biminiroadilla keijut tapasivat jättiläismedusan, nimeltä Helmi, joka kuljetti heidät keijutietä pitkin kauas avomerelle Meren Kansan salaiseen kaupunkiin. Oli nimittäin käynyt niin, että kaupunkiin oli pintalaisten maailmasta pudotettu myrkkytynnyreitä, jotka olivat niin kauhistuttavia, että meren kansa ei voinut edes koskea niihin ja oli siis joutunut sulkeutumaan kaupunkiinsa. Viimeisenä toivonaan oli meren kansan aatelinen päättänyt kutsua keijuja pinnasta avuksi vaikka hänen näin pitikin uhmata ikiaikaisia sääntöjä ja paljastaa kaupungin paikka pintalaisille. Sir Brianin, Macin, Suzyn ja Larryn kerätessä myrkkytynnyreitä kekoon ja tukkiessa niiden vuotavaa pintaa Suzyn loihtimilla panssarilevillä, lähti Glanda pinnalle ja löysi laivan, josta tynnyreitä veteen viljeltiin. Glanda loihti riiviöitä laivan nosturiin ja haki loput keijuista avuksi.
Keijujen kiivetessä laivaan kävi ilmi, että kelmit olivat kaapanneet aluksen, loihtineen ja sitoneen miehistön, sekä jopa surmanneen yhden merimiehistä. Aavemaisen hiljaisen laivan sisuksissa vallitsi kauhea pimeys, johon keijut hiipivät. Konehuoneessa alkoi pimeydestä kuulua pahaenteisiä ja uhkaavia ääniä. Suzy hyppäsi eteen haastamaan pimeyden olennot ja uhkasi syödä piileskelijät, jos ne eivät paljastaisi itseään. Höyrykoneiden varjosta esille nousikin kaksi valtavaa, rumaa fomoriaanista jättiä. Keijujen nopeus yllätti jätit, joista ensimmäinen vajosi tajuttomuuteen Macin lekan lyönnistä. Toinen jätti hyökkäsi Suzyn päälle, mutta ei kyennyt painimaan hirmumyrskyn kanssa ja alistettiin pian. Täysnelssonissa kipristelevä ja mustelmilla oleva jätti tunnusti pahat tekonsa ja kertoi miten he, yhdessä kolmannen jätin, tiettävästi kahta muuta älykkäämmän, kanssa olivat kaapanneet laivan ja kylväneet myrkkyä merikansan maille. Kaiken takana oli tietysti Merikäärme itse.
Merikäärmettä ei näkynyt ja olipa kolmaskin jätti ottanut veneen allensa ja paennut, joten laiva oli nyt keijujen. Laivan avulla keijut nostivat myrkkytynnyrit merestä ja vangitut fomoriaanijätit luovutettiin merikansalle. Heitä ei enää koskaan nähty. Palkkioksi suurista sankariteiostaan saivat keijut jokainen pyytää yhtä palkintoa. Salaisuutta maailmasta, muinaisten aikojen muistoja itsestään tai loihdittuja esineitä. Glanda sai kartan parantavalle lähteelle, Larry sai kuulla merikansan ja keijumajakan muinaisista yhteyksistä, Mac muisti miten toi aikanaan miehistönsä turvaan Biminille ja Suzy muisti miten aikanaan suuren taistelun jälkeen hänen laivansa haaksirikkoutui Biminille. Sir Brian pyysi taikakauluja ja sai Tritonin Kilven. Nyt olivat keijut entistä paremmin valmiina uusiin koitoksiin ja kokka käännettiin taas kotia kohden. Epäilys oli suuri, että Merikäärmeestä ja jäteistä tultaisiin vielä kuulemaan.
Sen pituinen se.
Vast'ikään saarelle saapunut Sir Brian alkoi sanojen mukaisesti jäljittämään merikäärmettä. Berry Islandsien paikallislehdessä raportoitiinkin, että joukko huvijahteja oli tärvelty ja kalastusveneitä upotettu.
Biminiläiset muistivat ilkeän merikäärmeen metkut hyvin, ja huolestuneina lähtivät lähisaarille. Pääsaaren satamassa näkyikin joitain kärsineitä mastoja parempien pursien joukossa. Asiasta kyseltiin ohi kulkeneelta apupojalta, joka naureskeli koko jutulle. Kaikkihan tiesivät, että turisteille saattoi maistissa sattua ohjausvirheitä! Kloppi kuitenkin neuvoi kaksi paikallista ravitsemuslaitosta, joista kysellä. Denia ja Holly lähtivät saman tien jututtamaan ihmisiä.
Illalla seurue pistäytyi vielä paikallisten kanssa juhlimassa Theresen Ullakolla. Siellä he kohtasivat naapurisaarelaisen Rubyn, joka etsi sukulaismiestään. Kyseinen kalastaja oli kadonnut Näkinsormus-nimisellä veneellä, ja biminiläiset lupasivat auttaa jos pystyisivät. Ennen paluutaan Biminille he tarkistivat uponneet veneet löytämättä Näkinsormusta.
Kun lähtö Miamiin lähestyi, Denia halusi mainostaa rantajuhlia ystävälleen. Kenties tämä tuntisi esiintyjiäkin! Mutta milloin juhlat pidettäisiin? Keijuväen pohtiessa asiaa Larry ehdotti heinäkuun 20. päivää, josta hänellä oli hyvä tunne. Se oli Sir Brianinkin mielestä turvallinen - hyökkäys ei voisi osua samaan ajankohtaan.
Tuli aika Mr Tiddlesin tutkinnolle ja keijut kokoontuivat matkustaakseen Miamiin. Denialla oli matkalle myös muuta menoa, sillä hänen ystävättärensä Clara oli muilutettu Tilda-tädin nappikauppaan kesätöihin ja uhkana oli, ettei hän pääsisi suunniteltuihin suurjuhliin. Brian ja Denia lähtivät nappikauppoille samaan aikaan kun Larry ja Suzy pistäytyivät yliopistolla pihistämässä professorilta tulevan kokeen kysymykset etukäteen.
Nappikaupalla Clara oli joutunut tympeän Tildan komennossa inventoimaan nappeja ja mahdollisuudet päästä pakoon näyttivät vähäisiltä varsinkin, kun Tilda ei pitänyt Biminiä selvästikään nuorelle naiselle sopivana ympäristönä eikä Claran opiskelemaa meribiologiaa oikeana ammattina. Tarkkasilmäiset keijut kuitenkin huomasivat kunniapaikalla yksinäisen kalvosinnapin, jonka parin he olivat nähneet aiemmin. Denia aavisti, että nappiin liittyisi jokin tärkeä tarina ja alkoi tiedustelemaan siitä, jolloin ilmeni, että se oli muisti muinoin merille karanneesta Tildan rakkaasta Thomasista, jonka keijut olivat juuri joitakin päiviä sitten tavanneet.
Yliopistolla ankea talonmies uhkasi hankaloittaa keijujen keikkaa, mutta siitä huolimatta Suzy murtautui professorin työhuoneeseen ja Larry löysi sieltä kesken jääneen kokeen. Onneksi professori oli jättänyt itselleen muistilapun laatia kysymykset loppuun kotona, joten seuraavaksi keijut suuntasivat kampukselle. Suzy tiirikoi ovet taidolla, mutta professorin harhauttamiseksi ulos asunnosta ei parempaakaan ajatusta tullut päähän kuin huutaa tulipaloa jotta rakennus saatiin tyhjäksi. Syy- ja seuraussuhteista välittämättä Suzy sytytti tulipalon jälkikäteen (kun kaikki ihmiset oli ensin evakuoitu) ja sammutti sen saman tien (ettei rakennus oikeasti pala). Tämä kuitenkin antoi Larrylle riittävästi aikaa luikerrella oksia pitkin ikkunasta sisään ja kopioida koekysymykset. Pakoon pääsy onnistui huomattavasti helpommin.
Claran päästyä vihdoin nappikaupalta Brian, Denia, Larry ja Suzy suuntasivat Claran taiteilijakavereiden illanistujaisiin. Suzy kompastui kotiviiniin ja vieri paheiden liukuportaita pää edellä koko matkan edeten pöydillä tanssien marihuonasta miehiin (monikossa). Punapään rynniessä riettaisiin rientoihin oli muilla keijuilla muut metkut. Larry ja Brian antoivat Mr Tiddlesin tehdä tentin, jonka jälkeen Brian pänttäsi Mr Tiddlesin vastauksia kopioidakseen ne seuraavana päivänä oikeassa tentissä. Näin Mr Tiddles oikeasti tekisi tentin ja ansaitsisi arvosanansa. Denia taas kiinnostui komeasta savenvalaja Marcosta ja päätti lähteä tämän kanssa tällaiselle tiedusteluretkelle etsimään Miamin parasta savea majakan tiilien tekoa varten.
Seuraavana päivänä Brian kävi edustamassa Mr Tiddlesiä tentissä. Denia ja Brian onnistuivat ylipuhumaan Tildatädin päästämään Claran Biminille ”työharjoitteluun” (juhliin), mutta ehtona oli se, että Tilda tulisi mukaan etsimään Thomasia. Vielä ennen lähtöä lastattiin muutama sata kiloa seutukunnan parasta savea laivaan ja samalla ihmeteltiin vanhaa vandalisoitua majakka jossa ehkä jälkien perusteella olisi voinut merikäärme käydä.
Keijujen palattua Biminille alkoi olla täysikuu ja aika oli oikea aikaisemmin havaittua majakkasaaren kummituksen etsimiseksi. Larry esitti, että Denia sukeltaisi haaksirikkoutuneelle alukselle etsimään kummituksen ankkurina toimivaa esinettä. Sukeltelu kummittelevalle hylylle alkoi kuitenkin kuulostamaan siinä määrin vaaralliselle, että Suzy päätti tulla Denian turvaksi. Hylyltä löytyi pieneen laatikkoon suljettu pieni pronssinen helistin. Laivan kannella helistimensä käpälöinnistä närkästynyt kummitus iski Suzyn kimppuun niin ärhäkästi, että Punapään keijuus uhkasi hetkeksi hiipua. Suzy sukelsi uneksunnan painajaisten puolelle murahtaen teräviin rantakallioihin murtuvan aallon äänellä, muinaisella murhan merkillä joka sai jopa kertaalleen kuolleen kummituksen pelästymään.
Rannassa Larry piirsi taikapiirin jonka sisään kummitus oli tarkoitus sulkea keskustelua varten. Siltä varalta jos kummitus vieläkin vihoittelisi asettui Brian vartioon parhailla panssareilla ja aseilla varustettuna. Taistelua ei tullut sillä kummitus muisti Larryn edellisestä elämästä ja selvisi, että kummituksen kanssa oli tehty aikanaan sopu: kummitus vartioi majakkaa ja keijut etsisivät kummituksen orvoksi jääneen lapsen tai tämän jälkeläisen käsiinsä, jotta kummitus näkisi oliko kaikki näillä hyvin. Vanhoja valoja päätettiin jatkaa ja kummituksen jäädessä edelleen vartioon keijut kävivät kirkonkirjojen tutkimaan. Joitain johtolankoja löytyikin, mutta niistä lisää myöhemmin.
Sen pituinen se.
Samaan aikaan muualla kalastajan sukulainen, puolen päivän matkan päässä asunut boggan John Hermez, sai tiedon setänsä löytymisestä, ja lähti kohti Biminiä.
Myrskynsilmän virvatulen keijut kokivat riimuasian niin huolestuttavaksi, että kävivät itse paikan päällä Berry-saarten pohjoisella majakalla. Siellä todettiin, että majakanvartijasta sai irti vain kalaa, ja että majakan kivijalan riimut oli todennäköisimmin taikuudella sulatettu.
Palatessaan kotisatamaan kylään oli ilmestynyt uppo-outo keiju, boggan John, jonka sukulaissuhde Hermezien ottopoikana selvisi oitis. Hänen setänsä oli siis sama kalastaja, jonka luota Tilda-tätiäkin saattoi hakea! Setä oli toimitettu Naussauhun, jossa hän harhaisena oli joutunut Rautakukkulan parantolaan. Mitä oli tapahtunut, oliko hän kenties kohdannut Merikäärmeen? Tämä selviäisi vain sedältä itseltään.
Seuraavana päivänä seurueella oli uusi taistelusuunnitelma, ja Johnin seurana parantolaan lähtivät Magnus ja Brian. Magnus unitaikuuden taitajana muodostaisi yhteyden setään, jotta seurue voisi puhua hänelle unien kautta. Asiaa sujuvoittamaan tuotiin unisieppari, ja sedälle annettiin hieman unilääkettä suunnitelman toteuttamiseksi saman tien.
Palattuaan hotellille Magnus käytti yhteyttä siirtääkseen itsensä, Brianin, Johnin ja Suzyn sedän uneen. Tästä Suzy tosin sai livahdettua tiehensä.
Niin meni muutama päivä, ja saatiin ilouutinen: setä oli toipumaan päin! Oli aika lähteä kotiin. Juhlavalmistelut odottivat.
Matkaa suunniteltaessa mietittiin myös kalojen vähyyttä ja katkarapujen sielunelämää. Holly sai Frankiltä lainaksi amuletin jolla saattoi puhua katkaravuille. Siitä olisi kuulemma paljon iloa. Tai ainakin oli Frankille, koska tällä oli syvä ja luottamuksellinen suhde katkarapujen kanssa. Tai ainakin suhde joka ei perustunut katkarapujen syömiseen, kuten Suzylla.
Laivalle otettiin mukaan muutamia uusia orkideoita siltä varalta, että kaupungissa olisi aikaa houkutella uneksujia. Tai vaikka ei olisikaan, niin kyllä sitä aikaa aina järjestyisi. Kävi ilmi, että Frankie oli ryhtynyt polttelemaan orkideoiden lehtiä piipussaan ja hän ainakin väitti kovasti, että se toimi. Holly ja Denia kokeilivat piippua. Suzy taas halusi oman osuutensa orkideoista ja söi lehdettömiksi riivityt rungot multineen päivineen heti kun silmä vältti.
Miamissa Brian ja Denia lähtivät torille ostoksille ja houkuttelemaan bändiä paikalle. Bändin basisti löytyikin krapula-aamiaiselta ja sovittiin tapaaminen treenikämpille, koska bändin vetäjä Mike piti saada puhuttua ympäri keikalle. Samaan aikaan Larry ja Suzy lainasivat autoa ja lähtivät hakemaan musiikkivehkeitä. Kiinni olevasta panttilainaamosta ne löytyivätkin. Pantiksi jätettiin vanha sopimuslainsäädännön oppikirja ja lappu jossa luvattiin tuoda tavarat takaisin myöhemmin.
Jalkapalllostadionilla Larry soluttautui myyjien joukkoon ja Suzy harhautti myyjien banaalia päällepäsmäriä valehtelemalla G-portilla odottavasta terveystarkastajasta. Ei sellaista syksynväkeä olekaan, joka ei byrokraattia vähän pelkäisi. Larry sai hodarikärryt kaapattua, Suzy puhdisti ne kuljetusta varten nakkivettä myöten. Saalis lastattiin laivaan, auto palautettiin tankattuna ja kiitoslapun kanssa ennen kuin lähdettiin orkideat hiuksissa kaupungille.
Denia ja Suzy tekivätkin melkoisen vaikutuksen kaupungille laululla ja tanssilla. Kuujuhlien maine levisi ja lisää uneksujia lupautui tulemaan paikalle. Tällä kertaa nopeimmille lähtijöille oli kyytikin tarjolla laivalla Biminille. Seuraavana päivänä bändin treenikämpillä Mike ei ensi alkuun innostunut lähdöstä Biminille, koska näki bändinsä tulevaisuuden olevan Miamissa. Pientä suurempi keikkapalkkio ja Suzyn katteettomat lupaukset juhliin ehkä tulevista levy-yhtiön edustajista käänsi kuitenkin myös Miken mielen.
Parin päivän jälkeen laiva oli lastattu alkoholilla, hedelmillä, hoddog-kärryllä, nakeilla, ruualla ja uneksujilla. Matka Miamista juhlapaikalle saattoi alkaa. Sen pituinen se.
Jos Changeling kiinnostaa jatkossa, palataan asiaan! Olen suunnittelemassa myös toista, lyhyempää kampanjaa Changeling the Dreamingille, mutta sen saanen pelikuntoiseksi vasta kesä-heinäkuun kulmilla.
Hollyn palatessa retkeltään muut olivat täydessä työn touhussa. Larry hankki aggregaattia, Brian yritti selvittää juhlien konseptia huolestuneelle sherifille, Denia majoitti bändin väkeä hotelliin ja Suzy majoitti muita vieraita rannalle. Holly ryhtyi keräämään väkeä kokoon uutisia kertoakseen ja myöhään illalla keijut kokoontuivat majatalolle neuvottelemaan. Keijut päivittelivät kovasti sitä mikä kaloilla on kun kuteminen ei kiinnosta ("Muru hei, takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää") Brian epäili, että enne liittyisi Merikäärmeen touhuihin ja Suzy muistutti jo aikaisemmin yrittäneensä sanoa, että Merikäärme oli rikkonut riimukivien kirjoituksista nimenomaan suojauksia koskevat osuudet, joten porttien aukeaminen suojausten pettäessä olisi hyvinkin oletettava seuraus. Koska mysteerissä mainittuja sinisiä kuoppia oli ympäri aluetta, eivät lähimmät sijainneet kuin muutaman mailin päässä Biministä, lähellä Gun Cayn saarta. Kutkuttavan mysteerin läheisyys oli liikaa Larrylle ja Hollylle, jotka halusivat heti lähteä tutkimaan niitä.
Keijut pakkasivat veneeseen itsensä, Suzyn sukelluslaitteet, vinssin, ankkurin, jalkapalloja, ensiapupakkauksen ja kylmälaukun täynnä jäitä, olutta ja raakaa kalaa suunnaten öiselle uintiretkelleen. Suunnitelmana oli, että Holly, Denia ja Larry ("I am wearing speedos") lähtisivät sukeltamaan syvälle, Suzy jäisi pintavesiin vartioimaan ja Brian huolehtisi veneestä ja vinssaisi tarvittaessa väkeä ylös. Keskiyön uimaretki tuntui huolestuttavan Deniaa, joten Suzy päätti auttaa. Punapää pesi hiuksensa jääpaloilla ja puhalsi Talven Voimaa ilmaan jäädyttäen Denian tunteet aina seuraavaan keskiyöhön saakka. Larry lastasi mukaansa jalkapalloja joita oli tarkoitus päästää pintaa hätämerkkinä, jos jotain menisi pieleen. Pitkän sukelluksen jälkeen vdet alkoivat käydä synkiksi ja Holly, Larry ja Denia törmäsivät Morganedien vääristyneisiin veliserkkuihin Merroweihin, jotka syöksyivät kimppuun kuin punaniska rasvatun sian perään. Denialla alkoi olla happi vähissä, joten hän pyrki takaisin pinnalle samalla, kun Larry ja Holly jäivät painimaan Merroweiden kanssa.
Denia pulpahti pintaan Merrow kannoillaan, mutta Suzy oli valmiina ja taklasi Merrowin. Muutaman hetken meripainin jälkeen Punapää pääsi päälle ja keijun kita nielaisi Merrowin kokonaisena. Taistelussa meren pohjalla Larry ja Holly pääsivät voitolle Larryn puukotettua toisen Merrowin ja ajettua toisen pakosalle. Kuollut Merrow tuotiin pintaan todisteena tapahtumista. Keijut olivat kokeneet kovia, joten Denia päätti auttaa. Hän riisui mekkonsa ja pyhitti kylmälaukun Kevään Voimalla muuttaen sen elämän lähteeksi, jonka oluita hörppimällä keijut parantelivat hetken haavojaan. Toisen sukellusretken aikana Brian otti helmen ja lähti alas Hollyn kanssa saavuttaen lopulta sinisen kuopan pohjan, josta löytyi pahaa uneksuntaa vuotava, luurankojen ympäröimä porttireikä. Holly halusi pudotella luita reikään, mutta Brian päätti lähteä hakemaan Larrya, joka ehkä tietäisi taikamysteereistä enemmän. Larry ja Holly palasivat kolmannella sukelluksella tutkimaan porttia ("Hello darkness, my old friend...") ja sieltä tosiaan löytyikin reitti jonkinlaiseen painajaismaailmaan, jonka tutkiminen sai kuitenkin jäädä myöhemmäksi.
Keijujen kokoonnuttua pinnalle Larry ja Suzy vajosivat hetkeksi muinaisten aikojen muisteluun, todeten että pohjassa saattoi tosiaankin olla portti painajaisten maailmaan, joka oli aukeamassa koska sitä kiinni pitävä suojausloitsu oli rikkoutumassa. Gun Cayn saarella muisteltiin olevan puretun majakan rauniot ja kun niitä lähdettiin tutkimaan, löytyi tämänkin majakan perustuskivistä riimukirjoitusta josta suojausriimit oli raaputettu rikki. Keijut keskustelivat hetken siitä miten portti saataisin suljettua tai edes hetkellisesti tukittua. Suzy ehdotti että lähdettäsiin syömään ja koska kellään ei ollut sen parempia ideoita, tai ainakaan sellaisia joita voisi toteuttaa saman yönä, päätettiin palata Biminille. Holly lähti viemään Merrowin ruumista meren väelle näytiksi, Brian ja Larry taas puhumaan oman majakan vartioinnista. Denia, vaikka olikin vielä vähän jäässä, halusi lähteä rannalle etkobileisiin ja Suzy seurasi kuin hai laivaa ("Cause you're hot when you're cold").
Sen pituinen se.
Seuraavana päivänä oli rantajuhlien ensimmäisen päivän aika. Panoksia ei kuitenkaan säästelty. Vieraat olivat paikalla, kokot oli sytytetty ja keijut työskentelivät tiiliuunin parissa, yrittäen puurtaa uneksunnan voimaa tilleihin, jolla majakka sittemmin korjattaisiin. Tanssittiin, juotiin ja syötiin. Bändi pisti parastaan lavalla ja Denia oli juuri menossa laulamaan, kun kotiarestista vapautettu Susanne ilmestyi lavalle samoissa aikeissa. Muinaisen keijutalven pakkasiakin hyytävämmän hetken jälkeen tytöt päättivät molemmat laulaa, mutta luvassa ei ollut mikään tunteellinen duetto vaan verinen kilpalaulu, jonka Denia voitti kanavoimalla keijuolemustaan lauluunsa niin, että koko yleisö oli hetken ajan sanattomaksi lumoutuneena. Susanne oli laulettu suohon, mutta keijuvoimien käyttö ja tyttöjen tuhma kisailu kiinnitti Larryn huomion ja Sluagh päättikin pikkaisen pelotella pienempiä. Yön pimentyessä Susanne lähti palailemaan kotiin, kun Larryn loitsimat varjot alkoivat kiertyä tämän ympärille ja yksinäisellä, kovin pelottavan pimeällä rantakadulla alkoivat kaikua lähestyvät askeleet. Susanne yritti paeta, mutta varjot tuntuivat paimentavan häntä aina vain poispäin ja perässä olevien askeleiden tahti vain kiihtyi. Lopulta Susanne ei voinut muuta kuin lukittautua venevajaan ja valvoa koko loppuyön peläten jokaista rapsahdusta ulkona.
Toisen keijun pelottelu ei ollutkaan ihan niin helppoa, sillä ensimmäiseksi Larryn piti saada houkuteltua Denia bändin laulajan kainalosta pois. Tätä varten Larry nimesi bändin laulajan löysävatsaksi ja tämä joutuikin äkillisesti poistumaan nuotiolta ja lukittautumaan vessaan loppuyöksi. Denian odotellessa nuotiolla alkoivat varjot jälleen elää. Nuotio valopiiri kutistui ja meren aallot loiskivat kovin omituisia ääniä. Tavallisesti kovin rohkeasti merelle lähtevä Denia ei yhtäkkiä halunnutkaan mennä lähelle aaltoja, sillä tuntui siltä että jotain outoa ja pelottavaa oli tekeillä. Lopulta Denia päätti mennä nukkumaan, mutta matkalla majatalolle tuntui kuin varjot ja aaltojen kummallinen loiske seuraisi perässä. Hermostumisesta huolimatta Denia sai kuitenkin unen päästä kiinni ja oli tiukasti unten mailla, kun Larry kävi jättämässä leväisiä jälkiä hänen sänkynsä viereen. Tämä olikin aamulla se hetkin milloin keijukin vihdoin saatiin säikähtämään, sillä nähdessään leväiset jäljet Denia alkoi huutaa muita keijuja apuun vakuuttuneena siitä, että Merikäärme itse oli häntä edellisiltana väijynyt. Tarvittiinkin Brianin apua vakuuttamaan Denialle, että tämä olisi turvassa ja juhlat voisivat jatkua.
Aamupäivän alkaessa juhlayleisö heräili hyhmäisenä rannalta ja juhla kamppaili käynnistysvaikeuksien kanssa. Koko yön tilliuuneilla työskennellyt Suzy tuli savulta haisten ja nokisena rantaan todistamaa juhlien ponnetonta olotilaa. Tämähän ei käy, päätti Suzy ja hurrikaanin raivolla päätti polkaista ilonpidon käyntiin vaikka väkisin. Hurrikaani Suzy eteni lavalle huusi eläimellisen kutsuhuutonsa suoraan mikrofoniin, repäisi viskipullon kaulan hampaillaan, pisti puoli pulloa kitaansa ja suoritti holtittoman loikan satama-altaaseen. Suolan kirvellessä haljennessa huulessa ja huuhtoessaan merivettä pullon lopulla naamastaan Suzy tunsi hetken ajan elävänsä niinkuin kunnon Keijun kuului. Into tarttui ihmisiin ja pian olivatkin juhlat taas täydessä tohinassa Suzyn keskittyessä maistelemaan baarimestari Timothyn drinkkikokeiluja.
Ei kuitenkaan aikaakaan, kun illassa alkoivat taas ongelmat. Delfiinit saapuivat rannalle hyppimään ja Hollyn delfiinishow oli täydessä vauhdissa kun pahatapaiset lapset lähtivät veteen kiusaamaan delfiineitä. Yksi sai kurinpalautuksen suoraan delfiinin puraisusta ja vaikka haava ei ollut paha, oli koko juhla hetken ajan vaarassa. Holly sai kuitenkin houkuteltua delfiinit takaisin ulapalle ja Denia yleisön lavan äärelle. Hetken ajan kaikki näytti taas menevän suunnitelmien mukaan, kun äkkiä äänentoisto katkesi kun aggregaatista loppui löpö. Vaikuttikin siltä, että joku kehveli oli käynyt varastamassa varapolttoaineet ja keijuille tuli kiire. Denian ja Hollyn keskittyessä pitämään juhlat käynnissä Suzy ryntäsi lappamaan lisää polttoainetta läheiselle parkkipaikalle pysäköidyistä autoista. Mac ja Larry taas riensivät alkuperäisen bensavarkaan jäljille. Mac loitsi lainatut kiikarit näkemään ajan ja avaruuden läpi, jolloin varkaan jälkiä olikin helppo seurata. Vaikka kuokkavieraskeiju yrittikin loikkia karkuun tuhannen peninkulman loikilla, ei siitä ollut kisaamaan Macin ja Larryn kanssa. Satamassa kuokkavieraskeiju yritti viimeistä pakoaan veneellä, mutta veneen rikkoutuessa Mac paini läpimärän keijuparan rannalle kuulusteltavaksi. Kävi ilmi, että tässä olikin nyt se oikea Merikäärmeen kätyri, joka oli palkattu pilaamaan bileet. Kätyri karkoitettiin toiselle saarelle ja juhlat saivat jatkua.
Lopulta oli kuuhun laskeutumisen hetki ja koko juhlaväki kokoontui kuuntelemaan radiota. Jännitys oli huipussaan kun viimeisille höyryillä lentävät astronautit saivat kuin saivatkin laskeuduttua kuuhun. Ilo repesi ylimmilleen, kaikkien halatessa ja ryhtyessä tanssimaan. Hetki oli niin vaikuttava, että ihmisten yhteisen jännityksen, toivon ja unelmien tiivistyessä uneksunta tuntui suorastaan virtaavan käsinkosketeltavan vahvana kaikkialla rannalla.
Ja sillä hetkellä Arkaadian portit avautuivat ja Sidhet saapuivat.
Juuri kun köysiä oltiin irrottamassa kyseli laiturilla käyskentelevä Suzy muina naisina miten mahtaa käydä rannan tiiliuunin jos kaikki lähtevät herrasväkeä saattamaan. Mac myönsi, että huonostihan siinä käy ja jäi rannalle. Laivan puskiessa kohti aaltoja Mac lähti etsimään herraskeijuille heidän arvonsa mukaista majoitusta. Koska sellaista ei Biminiltä luonnollisesti löytynyt, päätti hän ryhtyä häätämään muutamaa eläkeläistä näiden lomakartanosta. Muori ei kuitenkaan lähtenyt, joten Macin oli pakko siirtyä naapurikartanolle. Sieltä hän löysi lauman hippejä, jotka olivat majoittuneet juhlien ajaksi kartanolle huumaamaan itseään. Tästä närkästyneenä (ja kovasti huolissaan herraskeijujen majoittumisesta) Mac paiskoi hipit yön selkään ja varmuuden vuoksi vielä käytti sheriffin paikalla kartanossa toteamassa asioiden tilan. Sheriffin kerätessä huumeet todistusvarastoonsa Mac lupasi hoitaa paremman vuokralaiset kartanoon ihan omilla rahoillaan. Näin saatiin kartano varattua herraskeijuille.
Samaan aikaan Suzy löysi tiilinpolttoa valvoneen lady Amanthean pullon parista surun murtamana. Kävi ilmi, että yksi Sidheistä oli saapuessaan kaapannut lady Amanthean rakastetun, uneksujista uljaimman runoilijan ruumiin itselleen ja siten tuominnut tuon kauniin sielun kadoksiin ja syönyt kaiken tämän luovuuden. Murheen murtaman keijuneidon ahdingon edessä jopa Punalakin pieni pimeä sydän hiukan värähti ja Suzy teki päätöksen: Keijuneitoa oli suojeltava kaikin keinoin! Niinpä Suzy kantoi neidon pesäänsä suojaan ja pisti tämän nukkumaan. Yöstä oli tulossa pitkä.
Myrskynsilmän Virvatulen keijumajakalla näky ei herraskeijujen silmiä hivellyt. Majakkahan oli kammottavassa tilassa! Kaiken lisäksi uutiset siitä, että tavan palvelustontut olivat kehdaanneet tehdä sopimuksia toisten herraskeijujen kanssa Kreivittären majakan korjaamisesta uhkasi Mistelinoksan ikiaikaista keijuylpeyttä, oli aika tarttua ohjaksiin. Puhtaan keijuolemuksensa mahdilla Kreivitär julisti ensimmäisen hovin pidettäväksi majakalla heti seuraavana päivänä ja vaati, että majakka olisi silloin siivottu hovikelpoiseksi. Sitten lähtivät herraskeijut takaisin Biminille.
Kun herraskeijut oli saatettu kartanolle Myrskynsilmän Virvatulen keijut kokoontuivat satamassa. Tilanne oli vakava. Kreivitär oli vaatinut hovin pidettäväksi vajaan kahdentoista tunnin kuluttua, mutta herraskeijujen jäykkä käytös oli ajanut monet keijut lähes kapinan partaalle. Riitelyn yltyessä kaikkien ihmetykseksi Suzy halusi muistuttaa kaikkia siitä, että hovinpito ei kyllä onnistuisi ellei tehtäviä jaettaisi ja kaikki nyt ryhtyisi saman tien toimeen. Tämä oli Suzylle siinä määrin epätyypillistä käytöstä, että jotkut keijut jopa epäilivät ihmeen tapahtuneen ja Punalakin ottavan vastuuta jostain. Mac kuitenkin muistutti tämän olevan mahdotonta ja Suzyn tekevän juuri niin kuin häntä huvitti. Ja tällä hetkellä huvitti patistaa muita keijuja töihin. Oli asian laita niin tai näin, ryhtyivät keijut yhdessä töihin. Denia järjesti tarjoilut, Mac ja Brian kyydit, Larry ja Suzy kävivät "lainaamassa" kaupungintalolta vähän hoviin sopivaa sisustusta aina kaupungin pormestarin tuolia myöten. Aamun valjetessa lauma huonosti nukkuneita keijuja laivasi itsensä majakkaa sisustamaan.
Sidhet saapuivat ja hovi alkoi. Ensi töikseen Kreivitär vahvisti jälleen vaateensa Albionin länsipuolella sijaitsevien saarien maista ja mannuista, luonnollisesti majakkaa myöden. Tämän jälkeen kerrattiin keijujen ikiaikaiset säädökset ja Kreivitär kutsui alaisiaan esittäytymään. Kaikki toki näin tekivät. Suzykin vihdoin viimeisenä ja vihaisen lyhytsanaisena. Kreivitär ei kuitenkaan vaikuttanut loukkaantuneelta ja vakuutti olevansa kaikkien keijujen asialla kutsuen alamaisiaan yhteiseen neuvostoon. Tässä vaiheessa Suzy joutui myöntämään etteivät nämä herraskeijut olleetkaan ehkä ihan täysin toivottomia ja totesi, että laskisi Kreivittären ystäväksi... ainakin vähäksi aikaa. Kreivitär otti tämän lupauksena liittyä neuvostoon ja pian myös moni muu Myrskynsilmän Virvatule keijuista lupautui neuvostoon auttamaan herraskeijujen hallintoa.
Muiden keijujen lähtiessä esittelemään majakkaa Kreivittärelle Suzy palasi lohduttamaan lady Amantheaa ja vasta tässä vaiheessa hänelle selvisi suuri väärinkäsitys. Lady Amanthean rakkaan runoilijan ruumiin riistänyt herraskeiju ei ollutkaan kukaan Kreivittären hovista, vaan syypää olikin ilmeisesti samalla oven avauksella saarelle saapunut unseelie hovin edustaja Leanhaun Huoneesta. Mustan Ruusun Muusa oli luikerrellut saarelle ja vieläpä kenenkään huomaamatta, ellei olisi sattunut iskemään piikkejään lady Amanthean rakkaaseen.
Majakan hohto paransi Miamin retkellä murjotun Magnuksen ja keijut kokoontuivat aamiaiselle, jossa pohdittiin kovasti sitä, miten käy ihmisen sielulle ja olemukselle, kun Sidhe sen ihmisen lihaan laskeutuu. Keijujen mielessä vaihtoehtoja oli monia. Ehkä ihmisen ja sidhe sielut sulautuisivat toisiinsa? Tai ehkä ihmisen sielu olisi vankina, nukkuisi tai jopa eksynyt uneksuntaan? Laivakorppujen pahvimainen maku herätti jopa ajatuksen siitä, että ihmisen sielu olisi ikuisesti kahdonnut, aivan kuin koko aamiaispöydän sisältö, joka muiden miettiessä oli korppuineen, suolakurkkuineen ja kalasäilykkeeineen uponnut punalakin mustaan kitaan. Keijut päättivät yhtenä keijuna lähteä selvittämään tätä filosofista ongelmaa. Siis täyttä höyryä Alice Townin Angler-hotellille ja toiselle aamiaiselle. Hotellin vastaanotossa yövuoro oli ohi, eikä Suzy ehtinyt tapaamaan Patriciaa, mutta joku oli jättänyt Patricialle runokirjan, jonka Suzy lupasi viedä perille. Punalakin keskittyessä toiseen aamiaiseen ritari Brian ja Magnus houkuttelivat saarelle vastasaapuneen ritari Balsaminen harjoituskentälle, kun taas Denia lähti viemään kreivitärtä ja tämän hovineitoa kävelylle. Balsamine oli Brianin vertainen kalpasankari ja Denia sai harhautettua kreivitärtä Radio Beachille sen verran, että pääsi kahden kesken keskustelemaan hovineidon kanssa. Kävi ilmi, että hovineidon muistikuvat ihmisen elosta olivat kaukaiset, mutta niitä oli kuitenkin ja kertoipa hovineito senkin, että ihmiset oli jollain tavalla valittu sidhesielujen asumuksiksi. Kreivittärestään hovineito puhui myös. Siitä miten emäntä oli ajoin ankara, mutta myös siitä miten tällä oli tapana harjata hovineitonsa hiuksia aina kun hovineito oli nähnyt painajaisia.
Muiden hajaantuessa Suzy jäi hotellille ja ahtaessaan aamiaista päätti myös tutustua Patricialle jätettyyn runokirjaan, jonka välistä pudonneen viestilapun perusteella Patricialle oli uusi ihailija, joku "D". Hollyn päivä käynnistyi synkemmissä merkeissä, sillä hän törmäsi maalari Hermaniin keskustelemassa luihun Dorianin kanssa, joka yritti houkutella Hermania pois Biminiltä, Miamin valoihin. Vaikka Hollyn ylimaallinen kauneus kaappasikin Hermanin huomion hetkeksi, ei Hollysta ollut vastusta Dorianille sanan säilien taistossa ja Herman päätyi tekemään Dorianin kanssa sopimuksen siirtymisestä Miamiin. Sydän syrjällään Holly palasi muiden keijujen luokse ja kertoi tarinansa. Samassa Suzykin kertoi viestilapusta, jonka mystinen "D" oli jättänyt Patricialle. Palapelin palat loksahtelivat paikalleen. Mikä röyhkeys! Vasta muutama päivä sitten saarelle tullut sidhe oli jo houkuttelemassa ei yhtä, vaan kahta uneksijaa. Jotain piti tehdä, vaan mitä? Suzy oli jo valmis heittämään sidhen kallioilta (jos sellaisen ensin löytäisi tasaiselta atollilta), mutta muiden keijujen mielestä nyt oli aika käydä puhumassa Dorianille, kuin keiju keijulle. Tästä Suzykin sai ajatuksen kahdesta keijusta ja lähti tapaamaan lady Amatheaa tämän tarinansa kanssa.
Lady Amathea kertoi pian Suzylle, että Patrician suhteen huoli oli ehkä turha ja muutenkaan ei nyt ollut keijujen kallioltaheittämisen hetki. Holly sen sijaan tarvitsisi tukea ja ehkä jopa asian viemistä kreivittärelle. Suzyn palatessa edessä oli kauhistus! Holly oli kuin olikin keskustellut Dorianin (tai paroni Hurmanruusun) kanssa ja päätynyt tekemään sopimuksen siitä, että Herman jäisi saarelle. Suzy pelkäsi, että mustan ruusun huoneeseen kuuluvan keijuparonin sana oli kiero kuin tämän vahatut viiksenkärjet ja sopimus kääntyisi vielä tavalla tai toisella Hollyn sydämelle karvaaksi. Omalta osaltaan Suzy päätti palauttaa Patricialle tarkoitetun viestilapun Hurmanruusulle ja hoitaa asian, kuin unseelie hovin tapa oli. Kilpakosinta käyntiin ja kaarteessa ohi! Suzy riensä heti tapaamaan Patriciaa ja houkuttelemaan tätä runokirjan ja yöllisen tapaamisen avulla. Hollyn ja Hermanin tapaukselle haluttiin sen sijaan hakea seelie hovin oikeutta, kreivitär herätettiin ja Balsamine kävi kutsumassa Dorian / Hurmanruusun hoviin tulevaksi yksi. Ei siis muuta kuin Mr Tiddles paikalle ja oikeudenkäyntiin valmistautumaan.
Yöllä Suzy tapasi Patrician Radio Beachillä. Oli selvää, että kilpakosija oli tehnyt myös oman siirtonsa antaessaan Patricialle muistikirjan lahjaksi. Suzyn helpotukseksi Patricia vaikutti kuitenkin olevan kiinnostuneempi Suzysta ja pari päätyi viettämään yön verenpisaraa muistuttavien punaisten kukkien kedolla lempien, nukahtaen sitten auvoiseen uneen toistensa käsivarsille. Aamulla Suzy palasi auttamaan Hollya. Itse tapaukseen sovellettavasta oikeudesta ja oikeastaan myös siitä, oliko tapaus edes oikeudessa ratkaistavissa syntyi epäselvyyttä. Larry onnistui jopa pelottelemaan Suzyn siihen uskoon, että kaikki toivo oli menetetty ja pelkästään oikeuteen meneminen saattaisi vaarantaa Hollyn hengen. Lopulta päätettii vedota kohteliaisuuteen ja rakkauteen, Denian kirjoitti Hollylle puheen ja Holly harjoitteli sitä, vaikka ei niin hyvä puhumaan ollutkaan. Hovissa Hollyn kanta kuitenkin kantoi. Vaikka Hurmanruusu olikin lipevistä lipevin ja kovasti korea sanoissaan kreivitär tunnisti, että Hurmanruusun epämääräiset lupaukset Hermanin auttamisesta eivät olleet uneksijan kehittymiselle kuin hiekanhyvän arvoisia verrattuna siihen, että Holly oli onnistunut palauttamaan venemaalaamossa masentuneen maalarin luomishalun ja houkuttelemaan hänet taiteilijan uralle. Kreivitär siis määräsi Hurmanruusun perääntymään ja tästä suivaantuneena paroni uhosi asettuvansa Biminin keijuja ja näiden turhia unelmia vastaan.
Keijujen kokoontuessa onnittelemaan Hollya pieni punainen kukan terälehti putosi Suzyn hiuksista ja tämä äkkiä muisti sen, miten oli varastanut Hurmanruusun Patricialle antaman muistkirjan lemmenyön aikana ja livauttanut sen Larryn salkkuun. Suzyn kertoessa Larryn salkussa lepäävästä muistikirjasta Larry päätti tarkastaa sen ja kyseessä oli kuin olikin taikasopimus, joka olisi lauetessaan velvoittanut Patrician julkaisemaan kaiken muistikirjaan kirjoittamansa. Nytpä siis tiedettiin minkälaista peliä Hurmanruusu pelasi. Yksi erä oli voitettu, mutta epäilemättä Hurmanruusua ei ollut vielä lopullisesti peitottu ja huoli niin Hollyn, kuin Hermaninkin tekemistä sopimuksista jäi kummittelemaan keijujen mieleen, kuin Larry pormestarin ikkunan taakse.
Sen pituinen se.