Uskonto (Lohikäärmeen Laulu)

Jumaloppi Ephirian mukaan

Suur-Holarmenin alueella vaikuttaa yksi jumaloppi. Jumalia palvotaan avoimesti, osana jokapäiväistä elämää. Suur-Holarmenilaisilla on yleensä joku henkilökohtainen jumala, jota he palvovat ’pääjumalanaan’, mutta muitakin jumalia rukoillaan aina kun tarvitaan ohjausta tai apua.

Jumalat jaetaan Vanhempiin ja Nuorempiin Jumaliin. Vanhemmat Jumalat ovat Luojajumalien luomia olentoja jotka ovat tavallaan maailmassa vaikuttavien voimien persoonallistumia. Nuoremmat Jumalat käsitetään ihmisistä jumaliksi Vanhempien Jumalten toimesta ylennettyinä, jotka legendojen mukaan voivat liikkua fyysisesti maan päällä, ja toisten legendojen mukaan tekevätkin sitä jatkuvasti. Nuoremmat Jumalat yhdistetään Vanhempien jumalten alaisuuteen, toisissa tapauksissa on kyse Vanhemman Jumalan jälkeläisestä ja toisissa tapauksissa vain Vanhemman Jumalan suojeluksessa olemisesta.

Kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskominen on myös olennaisena osana Holarmenilaisten uskonnollisissa tavoissa. Kun henkilö kuolee, hänen sielunsa punnitaan kaikkien jumalten edessä. Riippuen siitä kuinka henkilö on elämänsä elänyt ja kuinka tarmokkaasti (pää)jumalaansa palvonut hänet annetaan jonkin jumalan haltuun. Tämä jumala pitää henkilön sielua hallussaan siihen saakka kunnes yksi Vanhemmista Jumalista ratkaisee maailmankaikkeuden arvoituksen ja siirtyy sinne mikä odottaa rajojen takana, vieden lapsensa – eli Nuoremmat Jumalat ja kaikki sielut jotka hänelle on annettu – mukanaan.

Siitä mitä kaikille muille tapahtuu on runsaasti legendoja, yhden yleisemmän mukaan ne sielut jotka jäävät jälkeen eivät pääse rajojen takana odottavaan paratiisiin vaan syntyvät uudelleen johonkin toiseen paikkaan, toisen yleisen legendan mukaan kaikki jäljelle jääneet sielut syöstään unohdukseen.

Esimerkkinä elämästä ja jumalista otetaan ote Grustin elämästä. Talonpoika Grust palvoo Zereniä, Sadonkorjuun Jumalaa pääjumalanaan. Grustilla on niin suuret pellot että hänelle jää tuotteita runsaasti yli perheensä tarpeen, ja aina syksyllä Grust lähtee myymään tuotteita läheiseen kaupunkiin. Tätä matkaa varten hän rukoilee Padiusta, Kaupankäynnin Jumalaa, antamaan hänelle mahdollisimman suuren voiton ja rehelliset asiakkaat. Saavuttuaan kaupunkiin Grust käy antamassa Rangaruksen temppeliin muutamia uhrilahjoja. Myytyään tavaransa, Grust palaa kotiin ja kiittää Zereniä runsaasta sadosta ja käy lähialueiden muiden talonpoikien kanssa uhraamassa Manusalle vuohen.

Elämänsä myöhemmillä vaiheilla Grustista on tullut varakas mies, joka ei enää itse osallistu sadonkorjuuseen, vaan teettää työt palkollisilla. Pääjumalakin on vaihtunut Rangarukseen vuosien aikana, joskin Grust pitää huolen siitä että kaikki hänen työläisensä vähintääkin uhraavat Zerenille säännöllisesti jos nyt eivät häntä suoranaisesti palvokaan.

Luomistaru Ephirian mukaan

Seuraava kertoo Jumalten syntytarinan Ephirian (eli Vanhan Kirkon) oppien mukaan. Hieman riippuen siitä, minkä Jumalan palvojan versio on kyseessä, tämä syntytarina voi esiintyä joko pienin tai jopa todella dramaattisin muutoksin. Silti, kaikki nämä erilaisetkin versiot ovat pohjimmiltaan samoja.

"Aikojen alussa Luojajumalat loivat maailman. Syitä siihen ei tiedetä, kenties kyseessä oli vain kohtalon pakko, jotain mitä vain piti tapahtua. Kun maailma oli valmis, Luojajumalat keskittivät tämän maailman erilaisia voimia ja ilmentymiä, ja antoivat näille voimille olemuksen. Vanhemmat Jumalat olivat syntyneet.

Luojajumalat, joille ei ole mitään muuta nimeä, jatkoivat matkaansa sinne mikä odottaa rajojen takana, jättäen maailman hieman keskeneräisenä Vanhempien Jumalten käsiin. Vanhemmilla Jumalilla oli vain hyvin rajattu valta maailmaan, sillä he olivat osa maailmaa, eivätkä itsekään ymmärtäneet niitä voimia jotka maailman olivat luoneet. Luojajumalat jättivät Vanhemmille Jumalille jälkeen vain viestin, että se joka kykenisi selvittämään maailmankaikkeuden arvoituksen, pääsisi muokkaamaan maailman omaksi kuvakseen ja jatkamaan sinne mikä odottaa rajojen takana.

Vanhemmat Jumalat syventyivät tutkimaan maailmaa, jokainen keskittyen maailman eri osiin ja voimiin. Jossain vaiheessa Sung teki päätöksen ottaa monimuotoiset meret suojelukseensa. Hänen tarkoituksenaan oli omia meret jotta kukaan muu ei voisi selvittää merten mysteereitä eikä siten kukaan muu voisi ymmärtää maailmankaikkeuden arvoitusta, kun osa siitä olisi mysteerien peitossa. Välittömästi tämän jälkeen Manusa nimitti metsät omikseen, ja Astok nimitti taivaan itselleen. Manusa vain reagoi Sungin tekoon, nimeten omakseen sen jossa oli eniten aikaansa viettänyt, mutta Astok taas pohti asiaa hetken, päätyen taivaaseen, sillä hän näki että kaikki tapahtuu taivaan alla, ja mikä olisikaan parempi paikka muiden Jumalien salaisuuksien paljastamiseksi.

Ennen kuin yksikään muu Vanhimmista Jumalista ehti nimetä mitään itselleen, Kathool kutsui kaikki Jumalat kokoontumaan Jumalkotiin. Kathool tiesi, että sellainen nimeämisen aalto päätyisi siihen, että kaikki Jumalat olisivat sitoneet itsensä pieniin maailman yksityiskohtiin, ja näin kaikki Vanhemmat Jumalat olisivat sidottu tähän maailmaan pysyvästi, ja maailma ei voisi kasvaa itsekseen eikä yksikään Vanhemmista Jumalista pääsisi ikinä sinne mikä odottaa rajojen takana. Kolme Jumalista oli jo sitonut itsensä pysyvästi tähän maailmaan, mutta he eivät olleet onnistuneet kieltämään muiden Jumalten pääsyä omaksi nimeämilleen alueille.

Kathool pyysi ettei yksikään Vanhemmista Jumalista enää puuttuisi suoraan maailman sääntöihin ja luonnonlakeihin. Luojajumalathan olivat kertoneet että hän joka ymmärtää maailman arvoituksen voisi muokata maailman omaksi kuvakseen, joten yksikään Vanhemmista Jumalista ei voisi hallita maailmaa ennen kuin ymmärtäisi täysin sen olemuksen.

Ningaan ehdotti että jokainen Vanhimmista Jumalista ottaisi yhden maailmassa elävän lajin suojelukseensa, ja sitä kautta yrittäisi oppia ymmärtämään maailmankaikkeutta. Rangarus halusi tuoda yhden lajin muiden Jumalten huomioon, nimittäin ihmiset, jotka olivat jo parhaillaan levittäytymässä ympäri maailmaa. Vanhemmat Jumalat sopivat jakavansa ihmiset eri kansoihin ja rotuihin, jotka jaettaisiin tasan Jumalten kesken.

Näin jokainen Vanhemmista Jumalista saisi suojeltavakseen ihmisiä, joiden monipuolisuuden kautta he voisivat yrittää ymmärtää maailmankaikkeutta.

Ja näin on Maailman valo minulle näyttänyt, ja näin on Istakin oppilas sen ylös kirjannut."

- Lainaus "Valaistumisen kirjasta", Ikuisen Tiedon Kirkon pyhästä kirjasta

Jumalat

• Hatmeta - Totuuden ja valon jumalatar.
  • Varjelee niitä jotka pyrkivät elämään totuuden kautta.

• Astok - Sodan ja muutoksen jumala.
  • Mahdollistaa sen että asiat muuttuvat, hyvässä ja pahassa.

• Sung - Pimeyden ja valheiden jumalatar.
  • Luo turvaa vaarassa oleville.

• Istak - Tiedon ja viisauden jumalatar.
  • Kirjaa ylös kaiken mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu.

• Rangarus - Luomisen ja vaurauden jumala.
  • Suojelee niitä, jotka luovat uutta ja muovaavat vanhaa.

• Ningaan - Elämän, kivun ja nautinnon jumala.
  • Puhaltaa kaikkeen syntyvään elämän kipinän, joka mahdollistaa kivun ja nautinnon tuntemisen.

• Kathool - Taikuuden, mysteerien ja onnen jumala.
  • Antaa taikuudelle voiman ("alkulähde"). Osa Kathoolin voimasta osuu sattumanvaraisesti ihmisiin aiheuttaen hyvää tai huonoa onnea.

• Manusa - Luonnon jumala.
  • Hallitsee kaikkea niitä metsiä ja niittyjä ja vesiä joihin ihminen ei ole kajonnut.

• Obias - Kuoleman jumala.
  • Sielunopas, huolehtii siitä että kuolleen sielu päätyy oikeaan paikkaan.