Uskonto (Lohikäärmeen Laulu)
Nykykirkot Suur-Holarmenissa
Annovarin kirkko
Annovarin kirja
Annovar oli Erathinin kruununprinssi, joka hylkäsi kaiken maallisen ja alkoi julistamaan Hatmetan sanaa. Hän kirjoitti kirjan saamistaan ilmestyksistä (ns. Alkukirja). Annovarin kuoltua hänen oppilaansa kokosivat kirjan, johon Alkukirjan lisäksi kuuluu Annovarin seuraajien selityksiä ja tulkintoja Annovarin ilmestyksistä.
Annovarin kirjaan on vuosisatojen aikana lisätty suuri määrä kirjoituksia, joista kaikkein merkittävimmät lisäyksen tehtiin 5XX X:n kirkolliskokouksessa ja 9XX X:n kirkolliskokouksessa.
Kirkon historia
Annovarin kirkon syntytarina liittyy Annovarin matkoihin ympäri tunnettuja maita, kuukausi kuukaudelta kasvavan seuraajalauman kera. Annovarin kuoltua osa hänen seuraajistaan, Asaem Tylnialaisen johdolla, asettuivat Synirin kaupunkiin, jonne perustivat Hatmetalle pyhitetyn temppelin.
Annovarin kirkko syntyi vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kun yksi Asaemin oppilaina olleista papeista julisti sekä Annovarin että Asaemin pyhimyksiksi, ja asettui temppelin johtoon. Hän otti käyttöönsä nimen Asaami Eldos I, tittelillään kunnioittaen opettajaansa. Hänen johdollaan temppeli laajentui, rikastui ja alkoi houkutella muita Hatmetan palvojia. Eldos I:n viimeisinä vuosina hänen alaisuudessaan oli jo neljä temppeliä, ja useita satoja seuraajia.
Eldos I seuraaja Ilinmos nimesi seurakuntansa Annovarin Kirkoksi, ja aloitti aktiivisen laajentumisen. Annovarin ilmestyksiä saarnattiin useissa paikoissa, ja yhä useampi aatelinen alkoi seurata Annovarin polkua. Tämä vaurastutti kirkkoa huomattavasti, sekä lisäsi sen vaikutusvaltaa.
600-luvulla kirkko kävi lyhyen valtataistelun kirkon suuntauksesta irroittautuneen piispan ja hänen seuraajiensa kanssa. Kiistan lopputuloksena Annovarin kirkko menetti osan valta-alueestaan ja eronnut suuntaus jäi elämään Pohjoisliiton alueelle.
Annovarin kirkko on tehnyt runsaasti töitä tuodakseen Annovarin julistukset ja Hatmetan tutuiksi kaikille - joskin joku voisi väittää, että kirkko on pyrkinyt 'käännyttämään' vain aatelisia, köyhien talonpoikien tuoden huomattavan vähän lisää vaikutusvaltaa kirkolle.
Kuusi kymmenestä aatelisesta Annovarin kirkon vaikutusalueella on Hatmetan palvojia, ja ritareista yhdeksän kymmenestä. Viime vuosikymmeninä Annovarin kirkko ei ole enää aktiivisesti pyrkinyt käännyttämään ihmisiä omien oppiensa piiriin, vaan se on pyrkinyt estämään kirkon linjauksesta eroavien liikkeiden syntymistä.
Annovarin kirkon nykytila
Annovarin kirkko on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana huomattavasti. Suuret muutokset alkoivat vuoden 9XX kirkolliskokouksesta, jossa aiemmin kiistanalaiset Eldos I:n kirjoitukset hyväksyttiin kirkon oppien ytimeen.
Kevätpäivänä 1071 eskarion Vikeren, Annovarin kirkon päämies Romandessa, aloitti ”opinpuhdistuksen” kirkon sisällä. Julistuksensa mukaan Annovarin kirkko alkoi poistamaan käytöstä kaikkia niitä Annovarin Kirjan kopioita, joihin oli kirjoitusvaiheessa ”päässyt pahuuden varjo koskettamaan”, eli joissa oli kirkon opetuksista poikkeavia asioita. Tästä kirkon oli luonteva jatkaa jahtaamaan ja vangitsemaan niitä, jotka saarnasivat kirkon opeista poikkeavia asioita.
Eskarion Vikeren pohjasi toimensa vuoden 907 kirkolliskokouksen käskykirjaan, jossa silloinen Asaami Keltother julisti kaikki vääryyttä ja saastaisuutta sisältävät kirjat pannaan.
Eskarion Vikeren aiheutti paljon keskustelua kirkon sisällä, ja huolimatta kovaäänisistä vastalauseista hän saavutti suuren suosion. Tämä suosio konkretisoitui vuoden 1080 kirkolliskokouksessa, jolloin Vikeren valittiin uudeksi asaamiksi maltillisen Thaliokin seuraajaksi.
Viimeisen valon kirkko
Viimeisen Valon Kirkko (myös tunnettu nimellä Feromandin kirkko) on ainoa jäljellä oleva suurempi kirkkojärjestö, joka seuraa Ephirian oppeja.
600-luvulla Erewenin arkkipiispa Melherk Feromand irroittautui seurakuntineen Annovarin kirkosta, julistaen saaneensa ilmestyksen jumalattarelta. Melherk kertoi tulevasta maailmanlopusta, pimeän olentojen paluusta ja monista muista synkistä asioista, joista pystyy pelastumaan vain seuraamalla jumalatar Hatmetan polkua 'oikealla tavalla'.
Melherk seuraajineen joutui taistelemaan näkymyksensä puolesta - sekä aattellisesti, että aseellisesti. Lopulta kahden kirkon välinen kiista rauhoittui, ja Melherkin johtama Viimeisen Valon Kirkko jäi vaikuttamaan Pohjoisliiton alueelle.
Aiemmin oli usein hyvinkin hankala erottaa näiden kahden kirkon välistä eroa, ja kyynisimpien mukaan ero olikin siinä, että Annovarin kirkon kymmenykset menivät Asaamille ja Viimeisen Valon kirkon kymmenykset jollekin arkkipiispalle. Kirkkojen oppien välillä on useita eroja, joista oppineet mielellään väittelevät, mutta aiemmin ainoa todellinen ero opeissa oli se, että Viimeisen Valon kirkko uskoi maailmanlopun alkaneen, ja että Choleth itse on saapumassa Holarmeniin, heti etujoukkojensa jälkeen. Nykyään, Annovarin kirkossa tapahtuneen puhdistuksen jälkeen, erot ovat huomattavasti selkeämpiä.
Viimeisen Valon Kirkko on vallassa vain Talvenmaan alueella, mutta yksittäisiä seurakuntia on levittäytynyt paljon laajemmalle alueelle.
Jumaloppi Ephirian mukaan
Suur-Holarmenin alueella vaikuttaa yksi jumaloppi. Jumalia palvotaan avoimesti, osana jokapäiväistä elämää. Suur-Holarmenilaisilla on yleensä joku henkilökohtainen jumala, jota he palvovat ’pääjumalanaan’, mutta muitakin jumalia rukoillaan aina kun tarvitaan ohjausta tai apua.
Jumalat jaetaan Vanhempiin ja Nuorempiin Jumaliin. Vanhemmat Jumalat ovat Luojajumalien luomia olentoja jotka ovat tavallaan maailmassa vaikuttavien voimien persoonallistumia. Nuoremmat Jumalat käsitetään ihmisistä jumaliksi Vanhempien Jumalten toimesta ylennettyinä, jotka legendojen mukaan voivat liikkua fyysisesti maan päällä, ja toisten legendojen mukaan tekevätkin sitä jatkuvasti. Nuoremmat Jumalat yhdistetään Vanhempien jumalten alaisuuteen, toisissa tapauksissa on kyse Vanhemman Jumalan jälkeläisestä ja toisissa tapauksissa vain Vanhemman Jumalan suojeluksessa olemisesta.
Kirkot ovat järjestäytyneet Vanhempien Jumalten mukaan. Esimerkiksi Hatmetan kirkkoon kuuluu sekä Hatmetan että Navadorin ja Jokastan palvelijat. Vaikka samassa Hatmetan temppelissä voi olla osansa kaikille Hatmetan lapsille, silti on erikseen Navadorin papit ja heidän organisaationsa, Jokastan papit ja heidän organisaationsa jne. Lisää eri jumalten palvomisesta ja kirkkokulttuurista on Jumalten kuvausten kohdalla.
Kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskominen on myös olennaisena osana Holarmenilaisten uskonnollisissa tavoissa. Kun henkilö kuolee, hänen sielunsa punnitaan kaikkien jumalten edessä. Riippuen siitä kuinka henkilö on elämänsä elänyt ja kuinka tarmokkaasti (pää)jumalaansa palvonut hänet annetaan jonkin jumalan haltuun. Tämä jumala pitää henkilön sielua hallussaan siihen saakka kunnes yksi Vanhemmista Jumalista ratkaisee maailmankaikkeuden arvoituksen ja siirtyy sinne mikä odottaa rajojen takana, vieden lapsensa – eli Nuoremmat Jumalat ja kaikki sielut jotka hänelle on annettu – mukanaan.
Siitä mitä kaikille muille tapahtuu on runsaasti legendoja, yhden yleisemmän mukaan ne sielut jotka jäävät jälkeen eivät pääse rajojen takana odottavaan paratiisiin vaan syntyvät uudelleen johonkin toiseen paikkaan, toisen yleisen legendan mukaan kaikki jäljelle jääneet sielut syöstään unohdukseen.
Esimerkkinä elämästä ja jumalista otetaan ote Grustin elämästä. Talonpoika Grust palvoo Zereniä, Sadonkorjuun Jumalaa pääjumalanaan. Grustilla on niin suuret pellot että hänelle jää tuotteita runsaasti yli perheensä tarpeen, ja aina syksyllä Grust lähtee myymään tuotteita läheiseen kaupunkiin. Tätä matkaa varten hän rukoilee Padiusta, Kaupankäynnin Jumalaa, antamaan hänelle mahdollisimman suuren voiton ja rehelliset asiakkaat. Saavuttuaan kaupunkiin Grust käy antamassa Rangaruksen temppeliin muutamia uhrilahjoja. Myytyään tavaransa, Grust palaa kotiin ja kiittää Zereniä runsaasta sadosta ja käy lähialueiden muiden talonpoikien kanssa uhraamassa Manusalle vuohen.
Elämänsä myöhemmillä vaiheilla Grustista on tullut varakas mies, joka ei enää itse osallistu sadonkorjuuseen, vaan teettää työt palkollisilla. Pääjumalakin on vaihtunut Rangarukseen vuosien aikana, joskin Grust pitää huolen siitä että kaikki hänen työläisensä vähintääkin uhraavat Zerenille säännöllisesti jos nyt eivät häntä suoranaisesti palvokaan.
Luomistaru Ephirian mukaan
Seuraava kertoo Jumalten syntytarinan Ephirian (eli Vanhan Kirkon) oppien mukaan. Hieman riippuen siitä, minkä Jumalan palvojan versio on kyseessä, tämä syntytarina voi esiintyä joko pienin tai jopa todella dramaattisin muutoksin. Silti, kaikki nämä erilaisetkin versiot ovat pohjimmiltaan samoja.
"Aikojen alussa Luojajumalat loivat maailman. Syitä siihen ei tiedetä, kenties kyseessä oli vain kohtalon pakko, jotain mitä vain piti tapahtua. Kun maailma oli valmis, Luojajumalat keskittivät tämän maailman erilaisia voimia ja ilmentymiä, ja antoivat näille voimille olemuksen. Vanhemmat Jumalat olivat syntyneet.
Luojajumalat, joille ei ole mitään muuta nimeä, jatkoivat matkaansa sinne mikä odottaa rajojen takana, jättäen maailman hieman keskeneräisenä Vanhempien Jumalten käsiin. Vanhemmilla Jumalilla oli vain hyvin rajattu valta maailmaan, sillä he olivat osa maailmaa, eivätkä itsekään ymmärtäneet niitä voimia jotka maailman olivat luoneet. Luojajumalat jättivät Vanhemmille Jumalille jälkeen vain viestin, että se joka kykenisi selvittämään maailmankaikkeuden arvoituksen, pääsisi muokkaamaan maailman omaksi kuvakseen ja jatkamaan sinne mikä odottaa rajojen takana.
Vanhemmat Jumalat syventyivät tutkimaan maailmaa, jokainen keskittyen maailman eri osiin ja voimiin. Jossain vaiheessa Sung teki päätöksen ottaa monimuotoiset meret suojelukseensa. Hänen tarkoituksenaan oli omia meret jotta kukaan muu ei voisi selvittää merten mysteereitä eikä siten kukaan muu voisi ymmärtää maailmankaikkeuden arvoitusta, kun osa siitä olisi mysteerien peitossa. Välittömästi tämän jälkeen Manusa nimitti metsät omikseen, ja Astok nimitti taivaan itselleen. Manusa vain reagoi Sungin tekoon, nimeten omakseen sen jossa oli eniten aikaansa viettänyt, mutta Astok taas pohti asiaa hetken, päätyen taivaaseen, sillä hän näki että kaikki tapahtuu taivaan alla, ja mikä olisikaan parempi paikka muiden Jumalien salaisuuksien paljastamiseksi.
Ennen kuin yksikään muu Vanhimmista Jumalista ehti nimetä mitään itselleen, Kathool kutsui kaikki Jumalat kokoontumaan Jumalkotiin. Kathool tiesi, että sellainen nimeämisen aalto päätyisi siihen, että kaikki Jumalat olisivat sitoneet itsensä pieniin maailman yksityiskohtiin, ja näin kaikki Vanhemmat Jumalat olisivat sidottu tähän maailmaan pysyvästi, ja maailma ei voisi kasvaa itsekseen eikä yksikään Vanhemmista Jumalista pääsisi ikinä sinne mikä odottaa rajojen takana. Kolme Jumalista oli jo sitonut itsensä pysyvästi tähän maailmaan, mutta he eivät olleet onnistuneet kieltämään muiden Jumalten pääsyä omaksi nimeämilleen alueille.
Kathool pyysi ettei yksikään Vanhemmista Jumalista enää puuttuisi suoraan maailman sääntöihin ja luonnonlakeihin. Luojajumalathan olivat kertoneet että hän joka ymmärtää maailman arvoituksen voisi muokata maailman omaksi kuvakseen, joten yksikään Vanhemmista Jumalista ei voisi hallita maailmaa ennen kuin ymmärtäisi täysin sen olemuksen.
Ningaan ehdotti että jokainen Vanhimmista Jumalista ottaisi yhden maailmassa elävän lajin suojelukseensa, ja sitä kautta yrittäisi oppia ymmärtämään maailmankaikkeutta. Rangarus halusi tuoda yhden lajin muiden Jumalten huomioon, nimittäin ihmiset, jotka olivat jo parhaillaan levittäytymässä ympäri maailmaa. Vanhemmat Jumalat sopivat jakavansa ihmiset eri kansoihin ja rotuihin, jotka jaettaisiin tasan Jumalten kesken.
Näin jokainen Vanhemmista Jumalista saisi suojeltavakseen ihmisiä, joiden monipuolisuuden kautta he voisivat yrittää ymmärtää maailmankaikkeutta.
Ennen kuin jakoa alettiin tekemään, Merten Valtiatar Sung nosti uuden persoonansa esille ja raivoten poistui Jumalkodista. Sung, vihaisena siitä että oli loppuikuisuudeksi sidottu tähän maailmaan, kertoi ettei yksikään Jumala tahi heidän suojattinsa ihmiset olisi turvassa hänen raivoavalla merellään.
Myös Obias kieltäytyi ottamasta yhtään yksittäistä ihmistä suojelukseensa, sen sijaan Obias nimesi kaikki ihmiset tasavertaisiksi hänen silmissään ja lupasi pitää huolen siitä, että Vanhempien Jumalten toimet eivät koituisi ihmisten tuhoksi. Obias, joka oli liikkunut ihmisten keskuudessa ja tutkinut heitä siinä missä Sung oli tutkinut meriä, sanoi että kaikesta mitä muut Vanhemmat Jumalat voivat ihmisille tehdäkin, totuus löytyy ihmisille ainakin kuolemasta ja rakkaudesta. Obias otti kantaakseen näistä taakoista raskaamman, eli kuoleman olemuksen.
Manusa, jo sopeutuneena siihen että hän olisi ikuisuuksien loppuun asti sidottu metsiin ja metsien eläimiin, sanoi että myös hänen silmissään kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia kaikkien muiden luonnon olentojen kanssa hänen silmissään. Silti hän ottaisi vastaan ne ihmiset jotka hänelle annettaisiin, sillä ainoastaan siten hän voisi varmistaa heidän tasa-arvoisuutensa.
Ihmiset jaettiin seitsemän jäljelle jääneen Vanhemman Jumalan kesken. Koska ihmiset olivat jo muuntautuneet useiksi eri roduiksi ja kehittäneet useita eri kulttuureja, jako päätettiin suorittaa alueellisesti, niiden alueiden mukaan joita ihmiset asuttivat. Kun jako virallisesti oli suoritettu, muutamat Jumalista vaihtoivat suojattejaan sen mukaan, mihin suuntaan tiettyjen ihmisryhmien kulttuuri oli kehittymässä.
Astok, joka oli katkeroitunut koska maailma ei voisi ikinä kuvastaa pelkästään häntä, päätti ettei mikään voisi ikinä kuvastaa häntä täydellisesti. Astok alkoi tutkimaan ensiksi illuusioita ja sitten valheita, ja päätti että vaikka hänet oli sidottu tähän maailmaan, kukaan muu ei häntä suuressa Jumalpelissä voisi päihittää. Astok, joka oli tyytymätön niihin ihmisiin jotka hänelle oli annettu, toi kaaosta ja vihaa näiden ihmisten keskuuteen, ja kaikkien niiden keskuuteen jotka tapasivat Astokin suojeluksessa olevia.
Astok halusi pyyhkiä pois kaikkien muiden Vanhempien Jumalten ihmissuojatit, ja alkoi punoa suurta juonta. Hän etsi ihmisten keskuudesta viisi tietyn persoonallisuuden ja moraalin omaavaa henkilöä, ja antoi heille pienen osuuden Vanhemman Jumalan olemuksestaan. Ensimmäiset Nuoremmat Jumalat olivat syntyneet, ja heidän nimensä oli Valhe, Harha, Tuska, Murha ja Häväistys.
Seuraavaksi Astok yritti muokata hänen suojeluksessaan olevia ihmisiä niin ettei muiden Jumalten suojeluksessa olevilla ihmisillä olisi keinoja pysäyttää heidän etenemistään. Astok joutui kuitenkin toteamaan ettei kyennyt siihen, sillä kun ihmiset jaettiin, ihminen olentona määriteltiin seitsemän Vanhemman Jumalan toimesta, eikä yhdenkään näiden seitsemän Jumalan voima yksinään riitä muuttamaan ihmisen perusolemusta. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Astokia, joka vihansa huipussa päätti kiertää tämän esteen luomalla toisen lajin, joka on lähellä ihmistä mutta ei kuitenkaan ihminen. Astok otti omaa vertaan ja vihaansa ja loi lajin, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Bartadit.
Vihan ja katkeruuden sokaisema Astok ei kuitenkaan ottanut huomioon enää sitä, että muut Vanhimmista Jumalista eivät tyytyneet vain seuraamaan sivusta, kun yksi heistä juonii muiden päänmenoksi. Muut Vanhemmat Jumalat seurasivat esimerkkiä tuoden esille omat avustajat ja alaiset. Nuoremmat Jumalat syntyivät.
Hatmeta haki itselleen voimaa velvollisuuksista ja varsinkin ihmisten velvollisuudentunnosta. Hän kutsui avukseen Sotamestari Navadorin valvomaan sodankäyntiä ja sotataitojen kehitystä, Jokastan, Lupausten Neidon, varmistamaan että sanotut valat pidetään ja Ferun Suojelijan, turvaamaan temppelien ja pyhien paikkojen koskemattomuuden.
Ningaan Elontähti seurasi esimerkkiä luoden Baliana Parantajan, paranemisen ja toipumisen Jumalan ja Aden/Adenan antamaan kipinää intohimoille. Elitrannan, Rakkauden Jumalattaren, Ningaan loi rakkaudesta elämään, haluten kaikille mahdollisuuden siihen.
Rangarus Vauras kutsui avukseen Padiuksen ja Tanorin, varmistamaan että niillä jotka turvautuvat kaupankäyntiin tai käsityöläisyyteen ei tulisi olemaan puutetta. Hyvin pian Rangarus kuitenkin huomasi, että kaupankäynti ja vaurastuminen oli aina hieman onnenpeliä, ja kutsui Lugurin, arvaamattoman, äkkipikaisen ja nopealiikkeisen naisen, puolelleen varmistamaan sen ettei huono tuuri kaataisi hänen suojeluksessaan olevia. Palvelijoiden suojelijaksi Rangarus valitsi Kumarunin, varmistamaan ettei minkään paikan vauraus kaadu palvelijoiden puuttumiseen tai kapinoimiseen.
Obias loi itselleen Choleth Yösielun vasemmaksi kädekseen, pitämään huolta siitä että kaikki materiaali tuhoutuu aikanaan, siinä missä kaikki elämäkin loppuu aikanaan.
Manusa nosti valtaistuimelle omaksi puolisokseen Zerenin, Viljaneidon, pitämään huolen siitä että maanviljelys toimii luonnon lakien mukaisesti ja että ihmiset ymmärtävät sen.
Istak kutsui avukseen Surhainin, Aodadanin, Spirenin ja Adenitinen, kantamaan tiedon ja taidon taakkoja, luomaan kärsivällisyyttä hänen seuraajilleen ja tuomaan tiedolle voimaa ja valtaa. Istak kuitenkin yritti kantaa liian suurta osaa maailman tiedoista ja taidoista ja oli musertua niiden paineen alla, kunnes Kathool tuli ottamaan osan taakasta itselleen.
Kathool, Mystiikan Jumala, otti Magian Taidot itselleen ja Spiren Loitsumestari ja Noita Adenitine seurasivat häntä pois Istakin luota. Surhain auttoi Istakia ottamalla itselleen Kärsivällisyyden taakan, ja Aodadan Bardi otti kevyimmän painon, tarinat ja taiteen.
Sung katsoi sivusta kun Noita Adenitinen sisar, myrskyisä Noita Daitira, lähti etsimään kadonnutta siskoaan. Daitira raivosi paikasta toiseen etsien, kunnes Sung katsoi löytäneensä kaltaisensa ja nosti Daitiran vierelleen tehden hänestä Myrskykuningattaren. Daitira, kiitollisena siitä että Sung oli näyttänyt hänelle missä hänen siskonsa oli, jäi Sungin suojelukseen.
Obias vaati Astokia perumaan luomiensa olentojen olemassaolon ja vapauttamaan hänen suojelukseensa annetut ihmiset siitä kärsimyksestä johon Astok oli heidät saattanut. Astok suostui tekemään kaiken, mitä Obias pyysi, mutta Obiaksen käännyttyä poistuakseen Astok hyökkäsi.
Obiaksen, Kuoleman Jumalan, tappaminen osoittautui tehtäväksi johon Astokin, tai kenenkään muunkaan Vanhemman Jumalan, voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Astok totesi tämän juuri ennen kuin Obias tappoi hänet. Sen minkä Obias tiesi siitä hetkestä eteenpäin ja minkä muut Jumalat tulisivat ajan myötä oppimaan, oli se että Valheiden ja Petoksen Herran surmaaminen oli myös hieman monimutkaisempi asia. Mutta Obias tappoi Astokin, Taivaan Valtiaan, ja sitoi Astokin olemuksen siihen mitä Astok oli käyttänyt työkaluna – valheisiin ja petoksiin.
Muut Jumalat kävivät armottomaan sotaan Astokin laumaa vastaan. Astokia suosiolla seuranneet ihmiset kuolivat ja heidän kaupunkinsa tuhottiin. Valhe, Murha, Tuska ja Häväistys tapettiin, joskin Sotamestari Navador ja Kumarun Kantaja kuolivat näissä taisteluissa. Astokin nimi kirottiin, ja siitä lähtien häntä on kutsuttu Nimettömäksi Jumalaksi. Tätä aikaa, joka Jumalille oli lyhyt mutta ihmisille pitkä, alettiin kutsua Jumalten Sodan ajaksi.
Hatmeta valitsi välittömästi uuden Sotamestarin, joka suurena kunnianosoituksena Navadorin uhrausta kohtaan otti Navadorin nimen itselleen. Hatmeta pyhitti Kumarunin nimen Kumarunin epäitsekkäästä uhrauksesta seuranneen kuoleman takia, ja kutsui uuden Kumarunin palvelukseensa. Rangarus yritti vastustaa, mutta lopulta taipui Hatmetan tahtoon ja Kumarun siirtyi Hatmetan suojelukseen.
Sodan jälkeisinä aikoina Choleth kävi hiljaa ja salassa hakemassa Murhan miekan, Häväistyksen tikarin, Tuskan kruunun ja Valheen kilven, Astokin luomat esineet joissa kaikissa oli osa Astokin voimaa. Choleth Yösielu oli tuhotessaan kaikkea materiaalia alkanut myös tuhota kaikkea muuta, ja korruptoinut itsensä läpikotaisin. Choleth Yösielun tarkoituksena oli tuhota nämä Astokin pyhittämät esineet, mutta saatuaan ne kaikki haltuunsa taakka kasvoi liian suureksi ja Choleth Korruptoija syntyi.
Sodan kaaoksen jälkeen, samoina aikoina kun uudet Kumarun ja Navador astuivat Nuorempien Jumalten kaartiin, Ulgan, Arvoitusten, Mysteerien ja Tuntemattoman Jumala esittäytyi Vanhemmille Jumalille. Kukaan heistä ei tunnustanut Ulgania omakseen, eikä Ulgan pyytänyt kenenkään suojelusta, ja hänen alkuperänsä jäi täydelliseksi mysteeriksi.
Toinen Nuorempi Jumala, josta kukaan ei ollut aikaisemmin kuullut, Zuhn, Vuorten ja Maanalaisen Jumala, Manusan jälkeläinen, ilmoitti olemassaolostaan yllättäen ja samalla kertoi ettei enää ole Manusan suojeluksessa eikä halua kenenkään muunkaan alaisuuteen.
Ferun Suojelija, närkästyneenä siitä että hänen suojelussaan olevia paikkoja oli Jumalten Sodan aikoina häpäisty Navadorin suojeluksessa olleiden sotilaiden toimesta, hakeutui myös Sungin suojelukseen. Sung, hieman rauhoittuneena ja kiitollisena siitä että häntä ei oltu unohdettu, hyväksyi Ferunin suojelukseensa ja lupasi, että meret ovat kaikkien käytössä, joskin Sung varoitti ottavansa itselleen oman osuuden kaikesta mitä merellä liikkuu.
Obias, huolestuneena Adenin/Adenan vaikutuksesta Elitrannaan lähestyi Ningaania. Ningaan ei nähnyt mitään huolestuttavaa, eikä ymmärtänyt Obiaksen huolta Elitrannan puhtaudesta. Obias pelkäsi, että jos Aden/Adena onnistuu tartuttamaan rakkauteen intohimon, ihmiset menettävät mahdollisuuden puhtaaseen rakkauteen. Ningaan vähätteli tälläistä mahdollisuutta, jolloin Obias otti Elitrannan mukaansa ilman Ningaanin suostumusta. Elitranna, joka ymmärsi tilanteen vaaran, suostui jäämään Obiaksen suojelukseen.
Tuska, Astokin lapsi, oli tapettu kivuliaalla tavalla. Siinä paikassa missä Tuska oli tapettu, leijaili suuri myrskypilvi pitkän ajan, kunnes eräänä päivänä pilvi haihtui, ja paikalla seisoi Alydus, Tuskan ja Kärsimyksen Jumala. Alydus oli Astokista Tuskan kautta syntynyt, mutta hän oli tasapuolinen, kaikille Kärsimystä tuova jumala, eikä mitenkään sidottu Astokiin tai tämän suunnitelmiin. Alydusta ensimmäisenä tervehtimässä oli Harha, Illuusioiden Jumalatar, joka oli paennut Astokin valtaa jo kauan ennen Jumalten Sodan aikaa, ja täten Vanhemmat Jumalat olivat säästäneet hänen henkensä.
Choleth, pitkään suunniteltuaan ja valmisteltuaan, hyökkäsi Obiaksen kimppuun ja yritti korruptoida Kuoleman. Obias, järkyttyneenä Cholethin muuttumisesta, ajoi Cholethin pois. Choleth, myöskin järkyttyneenä Obiaksen voimasta, pakeni tilaisuuden saatuaan. Astok, jonka nimi oli tapettu mutta Valheiden Herrana itse oli päässyt pakoon, otti Cholethin suojelukseensa.
Obias, pettyneenä kaltaisiinsa, eristäytyi muista jumalista, Elitranna ainoana siltana hänen ja muiden jumalten välillä. Choleth piiloutui Obiaksen vihaa ja jatkoi juoniensa punomista Astokin kanssa. Alydus ja Harha tasapainoittelivat eri puolten välillä yrittäen olla puolueettomia.
Ja näin on Maailman valo minulle näyttänyt, ja näin on Istakin oppilas sen ylös kirjannut."
- Lainaus "Valaistumisen kirjasta", Ikuisen Tiedon Kirkon pyhästä kirjasta
Jumalat
ROMANTER, SELAMENIA, RENGASVALLAT (EPHIRIA, VANHOJEN VALTA)
- Istak, Siveellisyyden, Valaistumisen ja Tiedon Jumalatar.
- Hatmeta, Velvollisuuden ja Oikeuden Jumalatar.
- Ningaan, Elämän Jumala.
- Baliana, Parantaja-Jumala.
- Aden/Adena, Intohimon Jumala/Jumalatar.
- Rangarus, Vaurauden ja Hyvinvoinnin Jumala.
- Nimetön Jumala (Astok), Valheiden ja Petoksen Jumala.
- (Itsenäiset Jumalat)
ROMANTER, SELAMENIA (ANNOVARIN KIRKKO)
- Hatmeta, Oikeuden Jumalatar.
- Istak, Tiedon Jumalatar.
- Navador, Sodankäynnin Jumala.
- Ningaan, Elämän Jumala.
- Obias, Kuoleman Jumala.
- Elitranna, Rakkauden Jumalatar.
- Rangarus, Vaurauden ja Hyvinvoinnin Jumala.
- Jokasta, Lupausten ja Valojen pyhimys.
- Kumarun, Palvelijoiden pyhimys.
- Surhain, Kärsivällisten pyhimys.
- Aodadan, Taiteilijoiden pyhimys.
- Ferun, Turvapaikkojen pyhimys.
- Zeren, Sadonkorjuun pyhimys.
- Baliana, Parantajien pyhimys.
- Padius, Kaupankäynnin pyhimys.
- Tanor, Käsityöläisten pyhimys.
- Lugur, Onnekkaiden pyhimys.
- Harha, Hullujen pyhimys.
- Elausia, Ajan pyhimys.
- Zuhn, Vuorten pyhimys.
- Nimetön Jumala (Astok), Valheiden ja Petoksen Jumala.
- Manusa, Metsien demoni.
- Sung, Merten demoni.
- Daitira, Vihan demoni.
- Choleth, Korruption demoni.
- Gergyr, Murhan ja väkivallan demoni.
- Kathool, Taikuuden demoni.
- Spiren, Loitsijoiden demoni.
- Adinetine, Lumoajien demoni.
- Adena, Himon demoni.
- Alydus, Kärsimyksen demoni.
- Ulgan, Unohdettujen demoni
VARAK
- KULTAINEN LOHIKÄÄRME
- HOPEINEN HÄRKÄ
MALKIA
- (Heimojumalat)
ATANAAKKI
- (Heimojumalat)
